sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kerstin Ekman: Grand final i skojarbranschen

Ruotsalaisen Kerstin Ekmanin romaanin Grand final i skojarbranschen suomennos on ilmestynyt tänä vuonna Tammen Keltaisessa kirjastossa nimellä Huijareiden paraati. Tarkoitukseni oli lukea suomennos, mutta lähikirjaston kappale oli tietysti lainassa. Sen sijaan ruotsinkielinen alkuteos oli hyllyssä.

Grand final i skojarbranschen on autofiktiota. Se kertoo kirjailijasta Lillemor Troj (Kerstin Ekmanin toinen nimi on Lillemor). Troj aloitti dekkarikirjailijana (niin Ekmankin), siirtyi yhteiskunnallisesti painottuneeseen kirjallisuuteen (kuten Ekman), valittiin Ruotsin akatemiaan (harvinainen kunnianosoitus naiselle; Ekman oli kolmas akatemiaan valittu nainen), sai useita palkintoja, esimerkiksi August-palkinnon kahdesti (Ekman romaaneista Händelser vid vatten ja Skraplotter). Keräsin edellä olevat tiedot Wikipediasta, kun aloin epäillä, että kyse on autofiktiosta.

Valitettavasti en ole lukenut aikaisemmin mitään Ekmanilta. Hänen tuotantonsa tunteminen olisi antanut kirjalle lisäulottuvuutta. Muukin kirjallisuuden tuntemus on luettaessa hyödyksi. Kirjassa on paljon viittauksia maailmankirjallisuuteen, muun muassa Proustiin, Galsworthyyn ja Munroon, sekä ruotsalaisiin kirjailijoihin, joista osan tunnistin, osaa en.

Grand final i skojarbranschen on siis romaani kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta. Varsinkin kirjailijan julkisuuskuvan ja todellisen minän välinen ero korostuu. Sitä käsitellään kahden kertojan eli kauniin ja elegantin Lillemorin ja ruman ja tökerösti käyttäytyvän Babba Anderssonin kautta. Lillemorin ja Babban välinen suhde onkin kirjan varsinainen juju.
”Nog vet du att författare stjäl och luger. Lånar, påverkas, parafraserar, parodierar, alluderar eller vad fan det kallas för fint. Allt utom plagierar för det får man inte. Ivarje fall får man inte säga det. Men dom stjäl i alla fall. Litteratur lever av litteratur.”
Ajallisesti kuljetaan 1950-luvulta nykyaikaan. Taustalla häilyy Ruotsin poliittinen elämä ja yhteiskunnan muutokset. Kirja ei ole varsinaisesti hauska, ennemminkin siinä on paikoin kipeyttä. Ironiaa Ekman kyllä käyttää ja terävimmän ironian kohteena on Ruotsin akatemia.

Suomenkielisestä kirjasta on blogannut esimerkiksi Ulla, jonka tekstissä on enemmän kirjan sisällöstä.
  
Kerstin Ekman: Grand final i skojarbranschen
Albert Bonniers förlag 2011, 396 s.

8 kommenttia:

  1. Sama juttu kirjan kanssa, että toivoin, että olisin lukenut enemmän Ekmania, jotta olisin saanut enemmän irti kirjasta. Palaan Ekmanin kirjoihin kuitenkin, koska sudentalja-trilogia on odottanut jo niin kauan lukemistaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta oli jotenkin jäänyt Ekman kokonaan huomaamatta ennen tätä kirjaa, vaikka hänen tuotantonsa on laaja ja sitä on suomennettukin jonkin verran.

      Poista
  2. Tämän haluan lukea. Tosin minäkään en ole tainnut Ekmanilta lukea kuin Händelser vid vatten, joten hänen tuotantoaan en juurikaan tunne. Kuulostaa vaan tosi mielenkiintoiselta, juuri tuollainen ironinen kirjoittamiseen kohdistuva hommeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksikin kirja taustaksi on parempi kuin ei yhtään! Lisäksi Händelser vid vatten taitaa olla Ekmanin palkituin teos.

      Poista
  3. Minustakin tuntui, että aiempi Ekmanin tuotantoon tutustuminen ja kirjassa mainittujen kirjojan tuntemus olisivat olleet hyödyksi. Puutteellisilla taustatiedoillakin kuitenkin pidin kirjasta ja haluaisin jossakin vaiheessa lukea lisää Ekmania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja sai minutkin kiinnostumaan myös Ekmanin muusta tuotannosta.

      Poista
  4. Kuulostaa kiinnostavalta, Ekmaniin voisin tutustua muutenkin. Idea tässä tuntuu mielenkiintoiselta ja Ekmanin tyyli, siten kuin sitä kuvailet, sellaiselta josta voisin pitää. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo idea - josta yritin olla paljastamatta liikaa - on todella jännästi toteutettu.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.