Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Minäkertoja on vähän yli 30-vuotias nainen, jonka poikaystävä jättää hänet lyhyehkön seurustelun jälkeen. Nainen yrittää toipua jätetyksi tulemisesta, mutta onnistuu siinä huonosti. Hän on periaatteessa freelance-toimittaja, mutta koska ei pysty kirjoittamaan, hän on käytännössä työtön. Rahat ovat vähissä, joten hän lainaa vanhemmiltaan. Ystävät maksavat silloin tällöin lounaan tai drinkin. Nainen haahuilee vuoden verran Helsingissä, käy kerran New Yorkissa lainarahalla, etsii satunnaisesti töitä, käy terapiassa (joka oli alkanut ennen kuin poikaystävä jätti hänet).

Minun ei tarvitse pitää kirjan päähenkilöstä, eikä minun tarvitse ymmärtää häntä, ja siitä huolimatta kirja voi olla minusta hyvä, jopa loistava. Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ei ollut. Lohturuokaongelmat (sipsit ja valkosipulidippi) ja vaatehuolet toivat mieleen Bridget Jonesin. En jaksanut kiinnostua yhden yön Tinder-tuttavuuksista, enkä ainakaan sivun mittaisesta meikin poiston selostuksesta.

Kirjan rakenne oli kuitenkin hauska. Luvut olivat lyhyitä ja niissä hypittiin välillä yllättäen asiasta toiseen. Lukujen nimet olivat ytimekkäitä: Tarjoilin kahvia, Kuuntelin naapurini mikroaaltouunia, Allekirjoitan mummin mielipiteet, ja niin edelleen. Helsinkiläisenä oli myös mukava bongailla tuttuja paikkoja.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi. Olen yllättynyt, jos tämä on vuoden paras esikoinen, mutta jos niin käy, olen valmis tunnustamaan ymmärtämättömyyteni.

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Gummerus 2018, 304 s.

Sain kirjan kustantajalta

***********

Kirjassa puhutaan silloin tällöin musiikista, elokuvista ja tv-ohjelmista. Se sopii siis Helmet-haasteen kohtaaan 22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin.