Pirkko Saisio: Slava! Kunnia.

Nyt lukemani näytelmän Slava! Kunnia. Oligarkkien ooppera kävin katsomassa, kun sitä esitettiin vuonna 2015. Muistikuvat ovat aika sekalaisia. Parhaiten muistan taivaalta laskeutuvan Conchita Wurstin.

Tavalliset ihmiset, kaksoisveljet Obeda ja Pobeda joutuvat mukaan Venäjää hallitsevien piirien kiemuroihin. Pobedan repliikin mukaan

”Veljeni on vanhan liiton mies, ja minä edustan nykyisin progressiivista ja innovatiivista markkinataloutta [- -].”

Veljekset puhuvat usein suoraan yleisölle. He ovat mukana tapahtumissa, mutta myös kommentoivat niitä. Tapahtumapaikkoja ja ihmisiä on ylenpalttisesti. Juna, vankileiri, Volodjan Karjalan palatsi, hautausmaa, tuonen virta… Pankkiiri, tehtailija, arkkitehti, Etnisten Kulttuurein Instituutin johtaja, Kim Jong-Un, Julija Tee... Tietysti Volodja itse. Häntä kaikki pelkäävät. Näyttämöllä käyvät kuolleita poikiaan etsivät äidit. Pistäytyvätpä siellä myös Iivana Julma, Katariina Suuri ja Juri Gagarin. Eikä unohdeta Gerard Depardieuta.

Oligarkkien oopperassa tietysti myös lauletaan.

Ihminen on kuin ruoho,

se tiedetään.

Kun tuuli käy hänen ylitseen,

ei häntä enää ole.

Eikä mitään jää,

ei mitään jää.

Tuuli tahdottomana

jää tuulemaan.

Tuuli jää,

tuuli jää.

Slava! Kunnia. on kantaaottava ajankohtaissatiiri. Sellaisena se jäänee yhden kauden teatteriesitykseksi. Kansallisteatterissa oli toteutettu komea versio, sen verran muistan.

Pirkko Saisio: Slava! Kunnia. Oligarkkien ooppera

ntamo & Kansallisteatteri 2015, 156 s.

*********** 

Helmet-haasteen kohta 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä.

Shakespearen sisarukset -näytelmähaasteesta ruksaan kohdat A. Naisen kirjoittama teos, C. Suomalaisen kirjoittama teos, E. Teoksen kirjoittaja on elossa ja H. Teos kirjailijalta jonka tuotantoa olen lukenut aiemmin.