Taavi
Soininvaaran trillereitä on käännetty muille kielille, esimerkiksi saksaksi. Siksi
ajattelin tarkistaa, miten hän kirjoittaa. Luettavaksi valikoitui hieman
sattumalta Pakonopeus, joka on Leo Kara
-sarjan toinen kirja. Ensimmäinen osa Kriittinen tiheys olisi ollut hyvä lukea ensin, vaikka Pakonopeuden voi lukea myös itsenäisenä
teoksena.
Leo Kara
on YK:n huume- ja rikostoimiston pääjohtajan erityisavustaja asemapaikkanaan
Wien. Toinen suomalainen päähenkilöksi katsottava hahmo on juristi Kati
Soisalo, jonka Vilma-tytön kaappauksesta Pakonopeus
alkaa.
Tyypillisen
trillerin tapaan seurattavia henkilöitä on paljon, ja tapahtumapaikat vaihtuvat
pikatahtiin Dubrovnikista Valko-Venäjälle, Ylämaan syrjäkyliltä italialaiseen
pikkukaupunkiin ja Lontooseen. Kansainvälinen rikollisuus, ihmiskauppa ja
huumeet ovat tutkinnan kohteena, samoin kuin salaperäinen järjestö, joka kehittää uusia
aseita, joihin tarvitaan harvinaisia metalleja kuten iridiumia. Kaikkeen tähän
sotketaan vielä suomalainen korruptoitunut poliisi ja talouselämän
johtohenkilöistä muodostuva salaseura. Nuo viimeksi mainitut heikensivät
uskottavuutta huolimatta siitä, mitä Suomen poliisilaitoksesta on viime vuosina
tullut ilmi.
En ole
lukenut paljonkaan trillereitä, mutta lukemissani ihmiset ovat olleet tyyppejä,
hahmotelmia, joita tarvitaan juonen vuoksi. Pakonopeudessa
Karalla ja Soisalolla on menneisyys. He ovat kokeneet kovia, ja kokevat
tässäkin. Molemmat ovat kovin äksyjä ja helposti kiivastuvia eli aika epämiellyttäviä.
Kovista kokemuksistaan huolimatta he eivät synnyttäneet empatiaa.
Lajityypistä
pitäville Pakonopeus on varmasti ihan
mieleistä luettavaa.
 |
| Luetut.net |
Taavi Soininvaara: Pakonopeus
Otava 2010, 446 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.