Olisin
lopettanut tämän kirjan kesken heti, kun ymmärsin, mistä siinä on kysymys eli
aika alussa. Lukitut ovet oli
kuitenkin ainoa junamatkalle varaamani kirja (ennen korona-aikaa), joten luin
sen loppuun.
Miksi
tällainen mielipide? Lattialautojen narina, satunnaisesti auki tai kiinni
olevat ikkunat ja ovet, yksinäinen talo, jolla on hämärä historia. Jännittävää?
Kaikki tietävät, että aaveita ja kummituksia ei ole olemassa, joten kaikelle on
olemassa realistinen selitys. Sille taas vaihtoehtoja on kovin vähän.
Lukituissa ovissa on
haettu jonkinlaista modernia versiota kartanokauhusta. Modernius tulee talon
elektronisesta hallintajärjestelmästä, joka aiheuttaa yllätyksiä, mutta jota
päähenkilö ei jostain syystä viitsi opetella käyttämään.
 |
| Luetut.net |
Ruth Ware: Lukitut ovet
Suomentanut Antti Saarilahti
Otava 2020, 351 s.
Englanninkielinen alkuteos The Turn of the Key 2019
Harmi kuulla, ettet viihtynyt tämän parissa. Ei minuakaan nuo yliluonnolliset vihjailut kiinnosta, mutta tämä piti jotenkin otteissaan
VastaaPoistaOlen varmaan mielipiteineni vähemmistössä tämän kirjan suhteen.
Poistatämä uusi minulle, tykkään islantilaisesta Ragnar Jónasson
VastaaPoistaRagnar Jónasson on minulle tuntematon. Hänen kirjojaan ei ole ilmeisesti suomennettu.
PoistaAuts. Olen kaksi Ruth Waren jännäriä kuunnellut ja tähänkin olisi aikomus joskus tarttua. Toivottavasti saan siitä enemmän irti :D
VastaaPoistaMinä en päässyt koko kirjan aikana eroon tunteesta, jonka aavevihjailut aiheuttivat. Jos ne eivät häiritse, niin tätä voinee pitää hyvänä.
Poista