Luciano Wernicke: Jalkapallon MM-kisojen merkillinen historia

Nyt kun koronan vuoksi ei pelata jalkapallon EM-kisoja, täytyy lohduttautua lukemalla jalkapalloon liittyvä kirja: Jalkapallon MM-kisojen merkillinen historia. Peliä kentällä ja kabineteissa 1930-2014. Kirjoittaja Luciano Wernicke on argentiinalainen toimittaja ja tietokirjailija.

Nimessä oleva sana ’merkillinen’ tarkoittaa sitä, että kirjaan on kerätty kummallisia sattumuksia kisoihin liittyen. Luvatuista kabineteista niitä on vähemmän, itse peleistä enemmän. On kirjassa varsinaista historiaakin eli tiedot kaikkien kisojen loppuvaiheen pelituloksista sekä jalkapallon sääntöjen ja kisojen pelisysteemin muutoksista. Jalkapallon alkuaikoina pelaajia ei saanut vaihtaa. Jos vaikka maalivahti loukkaantui, hänen tilalleen siirtyi joku kenttäpelaaja ja joukkue jatkoi alimiehityksellä. Vasta vuonna 1970 sallittiin MM-kisapeleissä yhden pelaajan vaihtaminen. Minä muistan hyvin tuon vaiheen jalkapallossa. Nykyisinhän vaihtoja saa tehdä varsinaisella peliajalla kolme.

Ensimmäiset MM-kisat järjestettiin Uruguayssa 1930. Kisoihin ei ollut karsintoja, mutta osallistujamaita oli lopulta vain 13. Pitkä laivamatka ei innostanut eurooppalaisia. Moni varmaan muistaa, että kotijoukkue voitti ensimmäiset kisat. Seuraaviin kisoihin oli jo karsinnat. Pelisysteemi on yleensä ollut jonkinlainen versio lohkoissa pelatusta alkusarjasta ja sen jälkeisistä pudotuspeleistä, mutta vuonna 1950 alkusarjan jälkeen pelattiin neljän parhaan välinen loppusarja. Vuosina 1974 ja 1978 pelattiin kaksi jatkolohkoa, joiden voittajat kohtasivat finaalissa.

Nykyisin olisi vaikea kuvitella, että joku karsinnat läpäissyt joukkue jäisi pois kisoista, mutta vielä vuonna 1950 peräti kolme joukkuetta jätti turnauksen väliin. Intia oli näistä yksi syynä se, että ”heidän pelaajiaan kiellettiin pelaamasta paljain jaloin – mikä oli vallitseva pelikulttuuri Bombayn ja New Delhin kentillä”.

Alussa mainittuja merkillisiä sattumuksia kerrotaan pelitapahtumista, tuomareista, pelaajien käytöksestä pelien ulkopuolella, faneista, poliitikkojen vaikutusyrityksistä, FIFA:n omituisista päätöksistä ja niin edelleen. Lainaan tähän vuoden 1950 Brasilian kisoista lyhyen tarinan nimeltään Appelsiinikielto:

”Loppusarjan otteluita varten Maracanãn henkilökunta antoi Rio de Janeiron poliisille erityisen ohjeen: kieltää appelsiinien myyminen stadionilla ja sen ympäristössä. Lehtien mukaan pyynnön syy oli, että monet joukkueet olivat valitelleet joutuneensa uhreiksi ”pommituksiin, jotka ovat aiemmissa otteluissa olleet ajoittain väkivaltaisiakin”. Eräs uruguaylainen sanomalehti tiesi kertoa, että 1400 järjestystä ja turvallisuutta takaamaan pestattua työntekijää oli kehotettu ”erityiseen valppauteen”, jotta vaarallisten sitrushedelmien myyminen onnistuttaisiin estämään.”

Nippelitietoa harrastaville kirjan lopussa on muutaman sivun verran MM-kisaennätyksiä tyyliin Maa, joka on edennyt useimmin finaaliin: Saksa kahdeksan kertaa, Ensimmäinen hattutemppu: Yhdysvaltojen Bert Patenaude teki kolme maalia Paraguayn verkkoon 1930, Useimmin vaihdosta kentälle tullut pelaaja: Brasilian Denilson yhdessätoista MM-kisapelissä, Ensimmäinen MM-karsintaottelu: Ruotsi−Viro 6−2 11.6.1933, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tätä kirjaa oli varsin rattoisa lukea. Jalkapallon yleisestä historiasta kiinnostuneille suosittelen Eduardo Galeanon kirjaa Jalkapallo valossa ja varjossa. Jos politiikan ja jalkapallon väliset kytkennät kiinnostavat, kannattaa lukea Vesa Vareksen erinomainen Pallon herruus. Kuningaslajin valta ja lumo.

Luciano Wernicke: Jalkapallon MM-kisojen merkillinen historia

Suomentanut Petri Ukskoski

Minerva 2018, 341 s.

Espanjankielinen alkuteos Historias insólitas de los Mundiales de Fútbol 2010, 2014, 2018

***********

Helmet-haasteen kohta 14. Urheiluun liittyvä kirja.