Tällä viikolla vietetään valtakunnallista dekkariviikkoa. Kirjablogien osuutta vetää blogi Luetut.net. Osallistun dekkariviikolle julkaisemalla yhden postauksen viikon jokaisena päivänä.
Olen lukenut paljon kehuja Karin Slaughterin Will Trent -dekkareista, joten otin luettavakseni sarjan ensimmäisen osan Triptyykki. Se osoittautui muuten kelvolliseksi rikosromaaniksi, mutta oli minulle liian raaka ja verinen.
Tapahtumapaikka
on Atlanta, jota en olekaan ennen tavannut dekkareissa. Aloituksena on
prostituoidun narkomaanin tappo. Naista on käsitelty todella julmasti. Vuosia
aiemmin oli tehty eräiltä piirteiltään samantapainen murha. Sen tekijä oli
päässyt vankilasta vähän ennen uutta tapausta, joten siinä on sopiva epäilty.
Näkökulma
vaihtuu prostituoidun murhaa tutkivasta poliisista vanhasta murhasta tuomittuun
mieheen ja vasta kirjan puolivälissä Will Trentiin. Trent on dyslektikko ja
lukemisvaikeuden lisäksi hänellä tuntuu olevan vaikeuksia ihmissuhteissaan,
joita on kovin vähän. Trent on kaikin puolin kunnollinen toisin kuin monien
nykydekkareiden poliisit.
Ongelmaksi
Triptyykissä tuli sen raakuus. En
halua lukea irti purruista kielistä, enkä yksityiskohtaisesti kuvatuista
puukotuksista ja vastaavista. Triptyykki
saattaa jäädä viimeiseksi Will Trent -dekkarikseni.
Karin Slaughter: Triptyykki
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Tammi, Bon-pokkari, 525 s. (ensimmäinen suomenkielinen painos 2009)
Englanninkielinen alkuteos Triptych 2006
Olen lukenut kaikki Slaughterin kirjat ja jotenkin ne kiehtovat puutteistaan huolimatta. Henkilöt syventyvät ja heitä on mukava seurata.
VastaaPoistaKannattaa kokeilla hänen kirjoittamiaan ei sarjaan kuuluvia.
Tiedän, että näistä on yleensä pidetty. Voisinpa kokeilla jotain toista kirjaa ehdotuksesi mukaisesti. Kiitos vinkistä!
PoistaMinä yritin muutama vuosi sitten lukea jotain Slaughterin dekkaria, mutta kesken jäi juurikin liiallisen julmuuden ja verisyyden takia. Minulle tule sellaisista aivan sairas olo, ja monesti olen mittinyt miten kirjailijoiden oma pää kestää.
VastaaPoistaMinä pidän perinteisistä "kukasenteki"-rikosromaaneista ilman liikaa väkivaltaa. Yhteiskunnallinen ote on mukava lisä.
PoistaSlaughter kirjoittaa todella raakoja kirjoja, joten niitä ei kannata herkempien lukijoiden lukea. Myös yksittäiset kirjat ovat raakoja.
VastaaPoistaItse olen Slaughterin kirjojen fani ja olen tainnut lukea melkein kaikki suomennokset.
Tämän raaka väkivalta oli tosiaan minulle liikaa. Siitä huolimatta luin kirjan loppuun.
Poista