Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa

Tätä kirjaa lukiessa voi miettiä, miltä tuntuisi, jos tullivirkailija kysyisi, pidätkö itseäsi brittiläisenä, kun vastaus on: olen brittiläinen. Tai mitä tunteita herättäisi itsekin maahanmuuttotaustaisen sisäministerin kehotus olla erottumatta joukosta pukeutumisella tai käytöstavoilla. Tai laki, jonka nojalla syntyperäisen kansalaisen kansalaisuus poistetaan rangaistukseksi maan etujen vastaisesta toiminnasta niin ettei häntä voida edes haudata synnyinmaahansa.

Lontoolaiset sisarukset Isma, Aneeka ja Parvaiz tuntevat ja reagoivat kukin tavallaan. Sisaruksista vanhin vastuuntuntoinen Isma yrittää sopeutua. Kaunis Aneeka on joissakin asioissa kapinallinen, mutta toisaalta uskonnollisempi kuin Isma. Huivista hän ei luovu. Aneekan kaksoisveli Parvaiz on sisaruksista heikoin. Isää ja isähahmoa kaipaava poika on helppo saalis Isisin värvääjälle.

Joka veljeään vihaa on ajankohtainen, mutta myös ikuinen. Tarina on kerrottu alun perin jo antiikissa.

En kirjoita enempää. Tämä kirja kannattaa lukea itse.

Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa

Suomentanut Kristiina Drews

Gummerus 2018, 302 s.

Englanninkielinen alkuteos Home Fire 2017

Sain kirjan kustantajalta

***********

Helmet haasteessa kohta 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama.

Andy Weir: Yksin Marsissa

Andy Weirin Yksin Marsissa oli muutama vuosi sitten bestseller, ja suosittu oli myös sen pohjalta tehty elokuva. Elokuvaa en ole nähnyt.

USA on aloittanut Mars-lennot. Kolmannella lennolla tehtävä joudutaan keskeyttämään liian rajun hiekkamyrskyn vuoksi. Yhdelle astronautille tapahtuu onnettomuus, kun miehistö siirtyy Mars-nousijaan. Muut luulevat hänen kuolleen. Astronautti Mark Watney jää yksin Marsiin.

Mark alkaa kirjoittaa lokikirjaa. Hän kirjaa, mitä tekee, mitä ongelmia hänellä on ja miten hän ratkaisee ne. Ongelmiahan on. Seuraavaan Mars-lentoon on neljä vuotta. Ruokaa ei ole tarpeeksi, vettäkin tarvittaisiin lisää, NASAan pitäisi saada yhteys. Lisäksi tapahtuu yllätyksiä, jotka ovat viedä Markin hengen.

Mark Watney on perusteellisesti koulutettu astronautti ja hän keksii ratkaisun jokaiseen pulmaan. Hän on botanisti ja insinööri. Insinöörinä hän on osaava ja kekseliäs. (Suomennoksessa häntä kutsutaan mekaniikan insinööriksi. Epäilen, että alkutekstissä lukee mechanical engineer, joka on suomeksi koneinsinööri.) Harvoin tulee eteen kirjoja, joissa käytetään luonnontiedettä, niin että selitetään miksi ja miten ihan numeroarvoja myöten. Mark tarvitsee varsinkin kemiaa ja sähkötekniikkaa. Mielenkiintoista luettavaa.

Vaihtelua Markin lokikirjausten väliin tuovat käynnit NASAssa ja Markin kollegoiden avaruusaluksessa. NASAssa tietysti huomataan satelliittikuvista, että Mark on hengissä, ja hänen pelastamisekseen aloitetaan valtava operaatio, johon liittyy yllättäviäkin toimijoita.

Mark pitää lokikirjansa asiaan keskittyvänä ja osin jopa humoristisena. Hän ei kirjoita tunteistaan Marsin yksinäsyydessä. Oikeastaan ainoa henkinen selviytymiskeino, minkä hän mainitsee, on mahdottomilta tuntuvien ongelmien jakaminen pienempiin osiin, joita hän ratkoo yksi kerrallaan. Yksin Marsissa keskittyy tekemiseen, ei tunteisiin. Markin selviytymiskeinojen seuraaminen oli usein jännittävämpää luettavaa kuin varsinaisten jännityskirjojen.

Kiva kirja, pidin tästä.

Andy Weir: Yksin Marsissa

Suomentanut Kaj Lipponen

into 2015, 387 s.

Englanninkielinen alkuteos The Martian 2011

***********

Helmet haaste kohta 11. Kirjassa käy hyvin.

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Ruotsissa kirjoitetaan hyviä dekkareita, joten valinta vuoden 2016 parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi on vahva suositus.

Juristi Persson Giolito on kirjoittanut oikeussalidraaman. Syytettynä on 18-vuotias Maja. Syytteet ovat vakavia: murha, murhan yritys, murhan avunanto ja yllytys murhaan. Uhrien joukossa on Majan poikaystävä. Kertojana on Maja. Oikeudenkäynnin etenemisen lomassa hän käy mielessään läpi tragediaa edeltäneet tapahtumat. Maja ei tietenkään ole puolueeton, joten lukija voi yrittää muodostaa omaa käsitystään hänen kertomuksensa pohjalta.

Tärkeimmät henkilöt eli Maja ja hänen poikaystävänsä Sebastian ovat hyvin rikkaiden perheiden lapsia. Sebastianin isä on Ruotsin rikkain ihminen, jonka tahdon mukaan hyppäävät jopa ministerit. Henkilöihin oli aika vaikea samastua tai tuntea myötätuntoa. Tosin kirjassa on yksi luku, jossa kritisoidaan yhteiskunnan liian suurta eriarvoistumista. Se ei kuitenkaan ole syynä murhiin, vaan ihan tavalliseen tapaan ihmissuhteet.

En muista lukeneeni aikaisemmin ruotsalaista rikosromaania, jossa oltaisiin oikeudessa. Maailmalta niitä kyllä löytyy, esimerkiksi John Grishamin teokset. Tässä käy samoin kuin muissa lukemissani samantyyppisissä kirjoissa: ne eivät ole jännittäviä, vaikka olisivat muuten taitavia. Suurin kaikista oli helppo jättää hetkeksi lepäämään. Sen sivuja ei ollut pakko kääntää eteenpäin odottaen jännittyneenä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Suomentanut Tarja Lipponen

Johnny Kniga 2017, 415 s.

Ruotsinkielinen alkuteos Störst av allt 2016

Kuukauden nobelisti Elfriede Jelinek: Halu

Itävaltalaiselta Elfriede Jelinekiltä on suomennettu kaksi romaania, Pianonsoittaja ja Halu. Pianonsoittajan olen lukenut, enkä pitänyt siitä lainkaan, joten en halunnut lukea sitä uudestaan. Nobelistisarjaani luin siis Halun. Minulla oli vahva epäilys, että en pitäisi siitäkään.

Halussa on aviopari, tehtaanjohtaja ja kotirouva. Johtaja alistaa vaimoaan panemalla tätä jatkuvasti ja raa’asti. Luin kirjaa yhden luvun päivässä, koska en kestänyt kerralla enempää. En kuitenkaan lainaa tähän panokuvausta, vaan seuraavan:

”Johtaja pitää painollaan naista aloillaan. Iloisesti rasituksesta lepoon vaihtavien työläisten aloillapitämiseen riittää hänen allekirjoituksensa, eikä hänen tarvitse käydä heidän päälleen ruumiinsa painolla. Eikä hänen pistävä piikkinsä nuku koskaan hänen kiveksiensä päällä. Mutta rinnassa nukkuvat ystävät, joiden kanssa hän aikoinaan kävi bordellissa. Naiselle luvataan uusi mekko, samalla kun mies repii päällystakin ja pikkutakin yltään.”

Mies pitää vallassaan vaimoa ja työläisiä. Vaimo alistuu, kun saa korvaukseksi ostaa mitä haluaa, työläiset alistuvat työpaikan menettämisen pelossa. Vaimo hukuttaa itseään halpaan valkoviiniin. On heillä lapsikin, pieni poika, joka harjoittelee isänsä kaltaiseksi tulemista kiusaamalla luokkatovereitaan.

Halussa kaikki on negatiivista, varsinkin seksuaalisuus ja avioliitto, mutta myös kapitalismi, kuluttaminen, politiikka, uskonto (katolinen), vanheneminen (naisen), urheilu (laskettelu), ja niin edelleen. Mies on paperitehtaan johtaja, joten hän on syyllinen metsien tuhoamiseen ja jokien saastumiseen.

Kirjoitustyylikään ei tee kirjan lähestymistä helpoksi. Jotkut virkkeet ovat sellaisia, että en ymmärtänyt niiden yhteyttä ympärillä olevaan tekstiin. Ongelma lienee rajallisessa käsityskyvyssäni.

Edeltä on varmaan käynyt selväksi, että en todellakaan pitänyt tästä kirjasta. Luin sen vain nobelistisarjani vuoksi. Löydänkö Halusta mitään positiivista sanottavaa? Tekstissä on välillä oivaltavia sanaleikkejä, joiden suomentamisen on täytynyt olla vaikeaa. Suomentaja selviää tehtävästä hienosti.

Pianonsoittajasta on kirjoittanut mm. Jokke.

Elfriede Jelinek: Halu

Suomentanut Jukka-Pekka Pajunen

Otava 2008, 228 s.

Saksankielinen alkuteos Lust 1989

***********

Helmet-haasteessa kuittaan Halulla kohdan 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa.

Elizabeth Bowen: The House in Paris

Henrietta on 11-vuotias tyttö, joka on matkalla Englannista isoäitinsä luo Etelä-Ranskaan. Koska hän ei voi matkustaa yksin ja Pariisissa on vaihdettava junaa, on tehty järjestely, jossa hän siirtyy saattajalta toiselle, mutta joutuu siinä välissä viettämään päivän Pariisissa isoäitinsä ystävän madame Fisherin talossa. Samana päivänä talossa sattuu olemaan pari vuotta nuorempi Leopold. Leopold asuu Italiassa, hänet on adoptoitu ja hänen on määrä tavata talossa englantilainen biologinen äitinsä ensimmäistä kertaa.

Leopoldin syntymään liittyy jotakin salaista, josta Henrietta saa tietää liikaa.

”She knew one should not hear these things when one was only eleven. All the same, she felt important in this atmosphere of importance: she liked being in on whatever was going on.”

Nykyisyyttä eli yhden päivän tapahtumia kuvataan kirjan aluksi ja lopuksi lasten, pääasiassa Henriettan näkökulmasta. Välissä kerrotaan, mitä tapahtui ennen Leopoldin syntymää.

The House in Paris on herkkävireinen ihmissuhdekirja. Siinä on parasta salaperäinen ihmettelevä tunnelma, joka syntyy heti alussa tarkkavaistoisen Henriettan myötä. Tunnelmaa luovat myös tapahtumapaikat. Talo Pariisissa on hämärä, Henriettasta tuntuu, että se vastustaa hänen vierailuaan. Menneisyyden käännekohdissa käydään Rushbrookissa, Boulognessa ja Hythessä. Irlannin Rushbrookin oli tarkoitus olla pakopaikka, henkisesti kauempana Lontoosta kuin Firenze. Ranskassa Boulognessa paistoi aurinko ja oli kuuma. Englannin rannikolla Hythessä satoi, vaikka oli kesä. ”Rain in summer seems a kind of disaster.”

Tästä kirjasta on blogannut myös hdcanis. Hän on kirjoittanut blogissaan monesta Bowenin romaanista.

Elizabeth Bowen: The House in Paris

Anchor Books 2002, 269 s. (ilmestynyt 1. kerran 1935)

***********

Vaikka koko kirjaa ei olekaan kirjoitettu Henriettan näkökulmasta, sijoitan sen Helmet-haasteen kohtaan 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta.

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 8

Kirjabloggaajien klassikkohaasteen osa 8 alkaa! Aikaa lukemiseen on 31.1.2019 saakka.

Koska haaste on jo kahdeksas, pieni kertaus historiasta on paikallaan. Klassikkohaasteen ideoivat Omppu ja Tuija. Ensimmäinen haaste julkaistiin blogissa Reader, why did I marry him. Se päättyi 31.7.2015. Klassikkohaaste on puolivuosittain jatkuva ja sen suosio on pysynyt vahvana. Haaste numero 7 päättyi 31.7.2018 blogissa Unelmien aika. Osallistujia oli 36.

Haasteen säännöt (samat kuin ennenkin):

1. Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. Voit myös vain ilmoittautua ja valita klassikon myöhemmin.

2. Lue valitsemasi klassikko.

3. Kirjoita postaus klassikostasi ja julkaise se 31.1.2019. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani 30.1.2019.

4. Kehu itseäsi: selätit klassikon − ja ehkä jopa nautit siitä!

5. Toista kohta neljä useasti!

Pidän erityisesti kahdesta viimeisestä kohdasta. Itsensä haastaminen on palkitsevaa!

Jos kaipaat vinkkejä klassikon valintaan, niitä löytyy esimerkiksi aikaisempien haasteiden koontipostauksista:

Osa 1: Reader, why did I marry him (Omppu Martin)

Osa 2: Tuijata. Kulttuuripohdintoja (Tuija Takala)

Osa 3: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä (Marile)

Osa 4: Yöpöydän kirjat (Niina T.)

Osa 5: Tekstiluola (Tuomas)

Osa 6: Kirjapöllön huhuiluja (Heidi P)

Osa 7: Unelmien aika (Katriina)

Ilmoittautuneet (lista päivittyy):

1. Elegia/Kartanon kruunaamaton lukija
2. la plume/Aukeamia - Victor Hugo: Kurjat
3. Arja/Kulttuuri kukoistaa
4. Kaikkea kirjasta - Kurt Vonnegut: Sähköpiano
5. Katriina/Unelmien aika
6. Jokken kirjanurkka - Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
7. MarikaOksa/Oksan hyllyltä
8. Mai Laakso/Kirjasähkökäyrä
9. Merja/Vinttikamarin ikkunasta
10. Maisku/Täysien sivujen nautinto - William Faulkner: Ääni ja vimma
11. Heidi P/Kirjapöllön huhuiluja
12. Nannan kirjakimara
13. Niina T./Yöpöydän kirjat
14. Leena Laurila/Donna Mobilen kirjat
15. Suketus/Eniten minua kiinnostaa tie
16. Kaisa V/Kirja hyllyssä - Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
17. Paula/Kirjan pauloissa - Pearl S. Buck: Hyvä maa
18. Raija/Taikakirjaimet - Shirley Jackson: The Haunting of Hill House
19. Evarian kirjahylly
20. Hande/Tuntematon lukija
21. Hannan kirjokansi
22. Tiina/Kirjaluotsi
23. Anna P./Matkalla Mikä-Mikä-Maahan - Virginia Woolf: Oma huone
24. Lotta/Tylypahkan kirjasto - Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
25. Tuomas/Tekstiluola - Gustave Flaubert: Rouva Bovary
26. Seregi/Bibliofiilin päiväunia - Väinö Linna: Tuntematon sotilas
27. Jonna/Kirjakaapin avain
28. Tuija Takala/Tuijata. Kulttuuripohdintoja
29. limalepakko - F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
30. Elina/Luettua elämää - Evelyn Waugh: Mennyt maailma
31. Riitta k/Kirja vieköön! - Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
32. Airi Vilhunen/Kirsin Book Club - Anton Tšehov: Lokki
33. Tuulevin lukublogi - Sally Salminen: Katrina
34. Margit/Tarukirja - Federico García Lorca: Mustalaisromansseja

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1 (klassikkohaaste)

Aikaisemmissa kirjaboggaajien klassikkohaasteissa olen keskittynyt suomalaisiin klassikoihin. Nyt otin paikattavakseni yhden suurimmista aukoista länsimaisen kirjallisuuden sivistyksessäni. Luin Marcel Proustin suurteoksen Kadonnutta aikaa etsimässä 1. osan. Kirjan koko nimi on Kadonnutta aikaa etsimässä 1. Swannin tie I: Combray. Alkuperäisteoksen ilmestymisvuosi on 1913.

Kadonnutta aikaa etsimässä on nimenä hyvin kuvaava. Minäkertoja muistelee lapsuuttaan, ja varsinkin Combrayssa vietettyjä kesiä. Kertojan nimeä ei sanota tässä osassa, mutta ilmeisesti nimi on Marcel. Hän viettää aikansa lukien (hän aikoo kirjailijaksi) ja yksin tai perheen kanssa kävelyretkillä. Suvulla on tarkat sovinnaisuussäännöt. Kenen tahansa kanssa ei seurustella. Väärin valittu vaimo estää kyläilyt vanhan ystävän luona. Poika kuvailee välillä piikikkäästikin vuoteenomaksi heittäytynyttä Léonie-tätiä ja tämän uskollista palvelijaa Françoisea.

Kirja on täynnä tunnelmia ja vaikutelmia. Nuori poika pysähtyy kauniiden näkymien äärelle.

”Tiilikatosta lankesi lammen pintaan, joka auringossa heijasteli jälleen, punertava marmorijuovainen kuvajainen, jota en ollut koskaan ennen huomannut. Ja kun näin veden ja seinän pinnalla kalpean hymyilyn vastaavan auringon hymyyn, minä huudahdin innoissani, suljettua sateenvarjoa heilutellen: »Voi juku, juku, juku.»”

Tyytymättömänä omiin sanoihinsa hän teki tulevalle kirjailijalle sopivan havainnon: ”[- -] hätkähdin sitä ristiriitaa, mikä vallitsee ihmisen elämysten ja niiden tavallisen ilmaisumuodon välillä”. Tässä ja muissa luonnon inspiroimissa kohtauksissa en voinut olla ajattelematta, millaisia elämyksiä nykyisesessä  digimaailmassa elävät tulevat kirjailijat saavat. Ainakin niiden luulisi tuottavan erilaista kirjallisuutta.

Lapsuuden kokemukset ovat niin vahvoja, että ne ulottavat vaikutuksensa koko loppuelämään. Madeleine-leivoksen maku, orapihlajan tuoksu, tietynlainen kirkon alttarikomeron seinämä – kaikki  herättävät unohdetun muiston. Kadonnutta aikaa etsimässä on haikean kaihomielinen matka muistoihin, joista aikuinen löytää

”[- -] sielullisen maaperäni pohjimmaisia kerrostumia, kestäviä alueita, joihin voin vielä tukeutua.”

Olen osallistunut kirjabloggaajien klassikkohaasteisiin alusta alkaen. Aikaisemmat klassikkopostaukseni ovat:

1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
4. Aino Kallas: Sudenmorsian
5. Maria Jotuni: Arkielämää
6. Minna Canth: Hanna

Linkit kaikkiin tämänkertaisen klassikkohaasteen kirjoituksiin löytyvät koostepostauksesta blogista Unelmien aika. Minä olen lupautunut seuraavan klassikkohaasteen vetäjäksi. Julkaisen Klassikkohaasteen 8 aloituspostauksen elokuussa.

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1. Swannin tie I: Combray

Suomentaneet Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen

Otava 2017, 245 s., ensimmäinen suomenkielinen laitos 1968

Ranskankielinen alkuteos À la recherche du temps perdu. Du côté de chez Swann. Première partie. Combray, 1913

***********

Koska päähenkilön rakkain harrastus on lukeminen, Helmet-haastessa Kadonnutta aikaa etsimässä sopii kohtaan 16. Kirjassa luetaan kirjaa.