perjantai 3. heinäkuuta 2015

Satukirja (Bradley) ja dekkari (Ohlsson)

Alan Bradleyn Kuolema ei ole lasten leikkiä on satukirja, jonka sankaritar on pikkuneiti Flavia de Luce. Kymmenvuotiaan Flavian tiedot kemiasta ovat yliopistotasoa. Hän on älykäs ja kekseliäs ja aina paikalla, kun tapahtuu tai kun puhutaan salaisia. Tässä kirjassa Flavia nöyryyttää komisario Hewittia ratkaisemalla yhden vanhan ja yhden tuoreen kuolemantapauksen.

Kanadalainen Bradley on sijoittanut Flavian seikkailemaan perinteiseen dekkariympäristöön eli Englannin maaseudulle 1950-luvulle. On kartano ja kirkko, pappi, kylähullu, pari julkkista ja sekalainen joukko kyläläisiä. Kertojana on Flavia itse ja tyylilaji tavoittelee kepeää humoristisuutta.




Luen kuitenkin mieluummin sadut satuina ja dekkarit dekkareina.

Sellaisina kuin Kristina Ohlssonin Daavidintähdet. Bradleyn kirjaa lueskelin viikon aikana, milloin sattui huvittamaan, mutta aloitettuani Daavidintähdet en kyennyt lopettamaan. Lähes viisisataasivuinen kirja pysyi herkullisen jännittävänä koko ajan.

Ohlssonin aiemmista kirjoista tutut Alex Recht ja Fredrika Bergman työskentelevät taas yhdessä. He joutuvat selvittämään juutalaisessa päiväkodissa tapahtunutta murhaa ja heti perään kahden juutalaispojan katoamista. Poikien löytämisellä on kiire, mutta mahdollisia motiiveja on liikaa. Järjestäytynyt rikollisuus? Viharikos? Henkilökohtaiset syyt? Tutkimukset vievät Fredrika Bergmanin lopulta Israeliin selvittämään, kuka tai mikä on Paperipoika, joka häilyy uhkaavana rikosten taustalla.


Daavidintähdissä Kristina Ohlsson on kirjoittanut tähän mennessä parhaan dekkarinsa.


Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Suomentanut Laura Beck
Bazar 2014, 389 s.
Englanninkielinen alkuteos The Weed that Strings the Hangman’s Bag 2010

Kristina Ohlsson: Daavidintähdet
Suomentanut Outi Menna
WSOY 2015, 497 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Davidsstjärnor 2013

14 kommenttia:

  1. Ohlssonin dekkari kyllä kiinnostaa kovasti, kunhan vain ehtisin sen pariin. Tämä viikko on ollut niin kiireinen, että olen lähinnä ehtinyt lukea muutaman sivun iltaisin, kun uni on jo painanut silmiä. Jospa pian koittaisi jokunen hetki, kun saisi vain uppoutua hyvään kirjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varoitan Ohlssonin kirjasta sikäli, että kun sen aloittaa, ei malta lopettaa! Ei siis väsyneelle.

      Poista
  2. Flavia on huippu, odottelen kolmatta kirjaa kirjastosta.
    Ohlssonin kirja oli mielestäni hänen paras kirja. Suosittelen molempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flavia-kirjoista on kai yleensä pidetty (ainakin enemmän kuin minä pidin). Ohlssonista olemme täsmälleen samaa mieltä.

      Poista
  3. Molempiin dekkareihin olisi mukava päästä käsiksi. Flavia on ilmeisesti aika leppoisaa, kun taas Ohlsson on kovassa sarjassa. Olen lukenut Ohlssonin esikoisen ja pidin siitä, mutta lapsikohtalo järkytti niin, että en ole uskaltautunut lukemaan muita. Ja tässä taas nuo lapset rikoksen kohteena. Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lapsikohtalot järkyttävät, niin tämä Ohlsson kannattanee jättää lukematta.

      Poista
  4. Flavia jaksaa viehättää minua. Minustakin tämä on Ohlssonin paras, mutta silti katson että kaksi aiempaa tulee olla pohjana, jotta tarinasta saa kaiken irti. Mahtavat kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti hyvä, jos on lukenut Ohlssonin edelliset kirjat ennen Daavidintähtiä. Luulen kuitenkin, että tämä toimii myös omillaan.

      Poista
  5. Bradleyn tyyli puri minuun, mutta toisen kirjan jälkeen jo vähän heikommin. Odottelen mielenkiinnolla seuraavaa suomennosta - menevätkö omat lukufiilikseni taas alaspäin vai olisiko seuraava kirja parempi. Ohlsonin Varjelijat odottelee minulla hyllyssä, mutta enpä ole vielä ehtinyt tutustumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en aio lukea muita Bradleyn kirjoja. Varjelijat kannattaa lukea ennen Daavidintähtiä.

      Poista
  6. Minua(kaan) eivät nuo Bradleyn kirjat kiinnosta. Olen niistä toki kuullut, mutta lukemieni bloggausten perusteella päättelen, etteivät ole minua varten ne. Minäkin luen mieluummin sadut satuina. Lisäksi en helposti lämpene lapsikertojille.

    Ohlssonin dekkareista sen sijaan olen tykkäillyt eli Daavidintähdet on lukulistalla. Vaikuttaa lupaavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olet pitänyt Ohlssonin aiemmista dekkareista, niin pidät varmasti Daavidintähdistäkin.

      Poista
  7. Margit, onneksi aloitin Ohlssonin Daavidintähdistä, joka on ihan huippua! Jos dekkareista pitää, Daavidintähdet on laatua. Harvoin saa lukea näin monipolvista trilleriä lukunautinnon siitä vain kiihtyessä, ei laimentuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Daavidintähdet on kertakaikkiaan hyvä dekkari.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.