Anna-Liisa Haavikko: Kaari

 

Anna-Liisa Haavikko on kirjoittanut hienon elämäkerran Kaari Utriosta. Hän on saanut käyttöönsä Utrion oman arkiston, jossa ovat muun muassa Utrion saamat ja lähettämät kirjeet.

Oma historiani Utrion kirjojen kanssa alkoi jo ensimmäisestä eli romaanista Kartanonherra ja kaunis Kirstin ja jatkui vuosien mittaan viimeisiin, 1800-luvun alun Suomeen sijoitettuihin tapakomedioihin. Elämäkertaan liitettyä julkaisuluetteloa katsoessani huomasin, että olen lukenut suurimman osan Utrion kaunokirjallisesta tuotannosta. Tietokirjoista sen sijaan tuttu on vain Eevan tyttäret. Olen aina pitänyt Utrion rohkeista sankarittarista ja kirjojen feminismistä, jonka tyyli on usein ilkikurinen.

Minua kiinnosti eniten, mitä elämäkerrassa kerrotaan kirjailijan työstä. Utrio teki aina perusteellista taustatyötä ja suunnitteli kirjat tarkasti etukäteen. Itse kirjoittamisesta sanotaan:

”Kirjailijan työn suurimpia iloja oli, kun tarina alkoi viedä. Silloin Kaari itki ja nauroi kuvatessaan sankareitaan. Maailma oli kaukana, ja hän rakasti ja vihasi henkilöitään. Ilman noita nautinnon hetkiä hän ei voinut elää.”

Kaari etenee kronologisesti lapsuudesta vuoteen 2020. Nyt Utrio ei enää kirjoita romaaneja, mutta jatkaa tarinointia Facebookissa.

Kun elämäkerta kattaa monta vuosikymmentä, siitä näkyy selvästi, miten suhtautuminen viihdekirjallisuuteen on muuttunut. Utrion uran alussa hänen historiallisia romaanejaan väheksyttiin, puhuttiin jopa ”rouvaspornosta”. Myöhemmin kirjat ja kirjailija saivat tunnustusta. Vuonna 1995 Utrio nimitettiin taiteilijaprofessoriksi.

On hämmästyttävää, kuinka paljon Utrio on ehtinyt. Hän on julkaissut kirjan lähes joka vuosi. Hän on kirjoittanut kolumneja, pitänyt esitelmiä, opettanut kirjoittamista. Hän on pitänyt yllä laajaa kirjeenvaihtoa. Someron kotitilalla on ollut jatkuvasti menossa joku rakennusprojekti puoliso Kai Linnilän johdolla. Siellä toimii myös perheyritys Amanita. Kaiken tämän lisäksi Utrio on ollut Kirjailijaliiton johtokunnassa, valtion kirjallisuustoimikunnassa, Someron kunnanvaltuustossa ja aktiivisena jäsenenä erilaisissa seuroissa, kuten Minna Canthin seurassa.

Olen kirjoituksessani keskittynyt Kaari Utrioon kirjailijana, mutta elämäkerrassa on tietysti mukana myös hänen siviilielämänsä, puolisot, lapset, vanhemmat, ystävät. Olin kerran vuosikausia sitten Utrion kanssa yhtä aikaa pienten kokojen vaatekaupassa, jonka vakioasiakkaita olimme molemmat (kertoi kaupan omistaja myöhemmin). Olin niin arka, että en uskaltanut puhutella ihailemaani kirjailijaa. Elämäkerran perusteella olisin hyvin voinut tehdä sen.

Kulttuuri kukoistaa -blogissa elämäkertaa kuvataan sanoilla fiksu, monipuolinen, helposti luettava ja paljon kertova.

Anna-Liisa Haavikko: Kaari
Siltala 2021, 509 s.