Mi color favorito es verte (Suosikkivärini on nähdä sinut;
ei suomennettu) on kirjailijan mukaan tositarina. Kirjailijoiden tämäntyylisiin
väitteisiin kannattaa tietysti suhtautua varauksella. Kirjan päähenkilö on kirjoittajan
ikäinen kirjailija Pilar Eyre, ja siinä esiintyy sivuhenkilöinä joitakin
tunnettuja espanjalaisia.
Mi color favorito es verte on rakkauskertomus. Pilar
hullaantuu ravintolassa tapaamaansa Sèbastieniin. Pilar on 59-vuotias ja Sèbastien
yli kymmenen vuotta häntä nuorempi. He viettävät yhdessä kolme ihanaa yötä, joiden
jälkeen Sèbastien lähtee. Sanomansa mukaan hän on sotakirjeenvaihtaja, ja siksi
hän joutuu matkustamaan Syyriaan. Ikuisen rakkauden vannomisesta huolimatta Sèbastien
katoaa Pilarilta, joka yrittää epätoivoisesti löytää hänet.
Ajatus siitä, että rakkauskertomuksen
nainen on melkein kuusikymppinen, on erittäin positiivinen. Mutta… Kirjaan
valittu tyyli on yliampuvan hysteerinen. Pilar velloo omissa tunteissaan. Hän syöksyy
onnen kukkuloilta epätoivon alhoon ja takaisin. En tiedä, oliko tämä kirjoitettu
tosissaan vai tavoiteltiinko satiiria vai mitä, mutta koin lukemisen
rasittavaksi. Ei ollut minun kirjani. Lopulta luin sen espanjan harjoituksena.
Valitsin kirjan luettavakseni siksi, että se oli ollut Planeta-palkinnon finalisti. Kyseisessä palkinnossa finalisteja on vain kaksi, joten vaikka kirja ei voittanut, saavutus on melkoinen. Ihmettelen valintaa finalistiksi.
Pilar Eyre: Mi color favorito es verte
Planeta 2014, 3. painos, 329 s.
Ensimmäinen painos myös 2014
Aina ei istu omaan makuun. Pilarista tulee mieleen Coelhon Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin, siinäkin on Pilar ja rakkaustarina.
VastaaPoistaEn ole lukenut mainitsemaasi Coelhon kirjaa. Yhden olen häneltä lukenut, ja sen perusteella tyyli on aivan toinen kuin tässä kirjassa.
Poista