perjantai 10. kesäkuuta 2016

Mihkel Raud: Sininen on sinun taivaasi


Minä olin vähällä jättää tämän kirjan kesken. Luin sen loppuun, koska se oli erittäin nopealukuinen ja koska halusin tietää, miten kirjailija lopettaa oudon teoksensa.

Kesken jättäminen oli lähellä, koska en halua lukea selostusta ihmisen paloittelusta ja syöttämisestä sioille,  en myöskään halua, että minut ensin tutustutetaan muutaman sivun verran pikkupoikaan, joka on äitinsä kanssa jouluostoksilla tavaratalossa joka räjäytetään, ja poika ja äitinsä kuolevat räjähdyksessä (kuvaus on hyvin verinen). Poimin tähän vain nuo kaksi esimerkkiä.

Jonkin matkaa kirjaa luettuani tulin siihen tulokseen, että sen on tarkoitus olla satiirinen. Satiirin kohteena on Viron nykyinen elämänmeno, ihmisten rahanahneus, turhat tv-julkkikset, poliitikot. Ajatuksenpoikasena on myös, voiko Viron – ja miksei myös Suomen – kaltaisessa maassa olla sisäsyntyistä terrorismia, maassa, josta puuttuu ”usko, intohimo ja nälkä”.

Takakanteen on painettu Eesti Päevalehden arvostelua: ”Sininen on sinun taivaasi on todella mukaansatempaava, ja Raudin nokkeluudet vetävät usein suun hymyyn.” Minua ei lihankappaleiden ja raiskausten keskellä hymyilyttänyt. Miksi niin paljon väkivaltaa, miksi?

Sininen on sinun taivaasi on kolmas kirja, jolla osallistun dekkariviikolle.

Oksan hyllyltä -blogi
Mihkel Raud: Sininen on sinun taivaasi
Suomentanut Jouko Vanhanen
Like 2011, 268 s.
Vironkielinen alkuteos Sinine on sinu taevas 2010

14 kommenttia:

  1. Ojennan sinulle Blogger Recognition Award-palkintopokaalin :) http://kaikkeakirjasta.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vastaan varmasti, mutta ehkä tässä muutama päivä menee.

      Poista
  2. En taida lukea. Nykyään joissain dekkareissa on mitä inhottavampia kohtauksia ja pikkutarkkaa selitystä, ehkä joku tykkää niillä mässäillä. Vähempikin riittää, pääasia että teksti vie ja on hyvin kirjoitettu, ei siinä tarvi olla niin hirveesti inhottavuuksia. Kuin se olisi jo normaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin niin iloinen, kun huomasin kirjastossa virolaisen jännityskirjan, ja sitten tulikin tällainen pettymys.

      Poista
  3. Melkoisia "nokkeluuksia" saada lukija hymyilemään. Tai siis vaikea kuvitella, että ihmisen paloittelu nyt kovin paljon naurattaisi. Minua sinänsä fiktiivinen raakuus häiritse, jos sille on jokin merkittävä syy eli ei retostella raakuuksilla ns. huvin vuoksi, mikä tuntuu olevan yleistä. Siis raakuuksien holtiton käyttäminen kirjassa "tehokeinona".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Joskus raakuudet ovat perusteltuja. Tämän kirjan huumorin ja väkivallan yhdistäminen ei purrut minuun.

      Poista
  4. Uusi ilmiö sinänsä minulle virolainen dekkaristi. Tätä en varmastikaan pysty lukemaan (kärsivät lapset), mutta kiva tietää, että on sukukansankin joukossa tällainen jännityskirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata lukea. Et kestäisi noita lapsiin liittyviä kohtia, joita on muitakin kuin esimerkkini.

      Poista
  5. Hmm, minulla on vähän sama kuin Elegialla eli fiktiivinen väkivalta sopii jos siinä on tarkoitusta mutta tyhjä retostelu on usein tympeää...en sulje pois mahdollisuutta että tätä joskus katsoisin vähän matkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta valittu kirjoitustyyli ja väkivalta eivät tässä sopineet yhteen.

      Poista
  6. Olen lukenut tämän, mutta bloggaaminen jäi. Muistini mukaan oli todellakin aika jännästi erilainen tunnelmaltaan. Ja kun Viron kulttuuri ei ole minulle tuttua niin paljon merkityksiä taisi jäädä ymmärtämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli tosiaan paljon viittauksia esim. henkilöihin. Poliitikot luulin tunnistavani, mutta lisäksi oli suuri joukko ilmeisesti pintajulkkiksia, joiden nimistä tiesin vain Anu Saagimin.

      Poista
  7. Tekstisi perusteella osaan jättää väliin. Monet nykydekkarit ovat minulle liian rajuja. Tuntuu, että dekkaria ei ole mahdollista kirjoittaa ilman kissan tai koiran listimistä. Se on pakollinen kuvio. Olen jo aiemmin raakannut lapsiuhridekkarit. En voi sietää niitä.

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.