tiistai 7. syyskuuta 2021

Kazuo Ishiguro: Silmissä siintävät vuoret

 

Etsukon vanhempi tytär Keiko on tehnyt itsemurhan. Keiko oli Etsukon tytär ensimmäisestä avioliitosta, ja hän oli syntynyt Japanissa. Etsuko muistelee odotusaikaansa Nagasakissa. Hänen muistonsa keskittyvät Sachikoon ja tämän tyttäreen Marikoon, joihin hän oli tutustunut sattumalta ja joiden kanssa hän vietti paljon aikaa pitkinä muuten yksinäisinä päivinä miehen ollessa töissä.

Sachikolla oli katkeileva suhde yhdysvaltalaisen sotilaan kanssa, joka oli luvannut viedä hänet tyttärineen Yhdysvaltoihin. Etsuko kysyy monta kertaa, olisiko muutto hyväksi Marikolle, joka selvästi kipuilee ajatuksen kanssa. Lopulta hän päätyy itse puhumaan tytölle.

Huokasin. – Mutta sinulla on siellä mukavaa. Kaikki ensin pelkäävät uusia asioita. Saat nähdä, että sinulla on siellä mukavaa.
– Minä en halua lähteä. Enkä minä pidä Frank-sedästä. Hän on kuin sika.
– Tuolla tavoin ei puhuta, sanoin vihaisesti. Tuijotimme hetken toisiamme, sitten hän laski taas katseensa käsiinsä.
– Sinä et saa puhua tuolla tavoin, sanoin rauhallisemmin. – Hän pitää sinusta kovasti, ja hänestä tulee sinulle kuin uusi isä. Kaikki kääntyy vielä hyväksi, minä lupaan sen.

Etsuko käsittelee muistoilla omaa suruaan. Hän on ollut samassa tilanteessa Keikon kanssa. Tytär ei ole koskaan sopeutunut kunnolla äidin uuteen englantilaiseen perheeseen.

Taustan Etsukon japanilaiselle elämälle luo maailmansodan jälkeinen Nagasaki. Ollaan niin pitkällä, että kaupunkia on jälleenrakennettu. Nagasakin atomipommin muistoksi 1955 pystytetty muistomerkki on jo olemassa. Etsuko käy katsomassa sitä appensa kanssa. Muuten kirjassa miehet ovat sivuosissa, mutta appi on ollut Etsukolle tärkeä ja Etsuko tulee hänen kanssaan hyvin toimeen, vaikka appi edustaa vanhaa Japania.

– Minkäänlainen uskollisuus ei enää sido vaimoa mieheen. Hän tekee mitä mielii, äänestää eri puoluetta, jos päähän sattuu pälkähtämään. Se kuvastaa hyvin sitä mille tolalle asiat ovat menneet Japanissa. Demokratian nimissä ihmiset laiminlyövät velvollisuutensa.

Silmissä siintävät vuoret on Kazuo Ishiguron esikoisromaani. Se ei ole ihan samantasoinen kuin hänen myöhemmät mestariteoksensa Ole luonani aina ja Pitkän päivän ilta, mutta se on erittäin lupaava alku.


Kazuo Ishiguro: Silmissä siintävät vuoret
Suomentanut Marjatta Kapari
Tammi 1983, 201 s.
Englanninkielinen alkuteos A Pale View of Hills 1982

4 kommenttia:

  1. Kiinnostavalta vaikuttaa tämäkin kirja. Olen lukenut vain noita uudempia, joista olen pitänyt paljon. Nyt tänä vuonna ilmestyy (vai liekö jo ilmestynyt) Klara ja aurinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen pitänyt paljon lukemistani Ishiguron kirjoista, paitsi romaanista Haudattu jättiläinen vähemmän. Tuota uusinta suomennosta odottelen.

      Poista
  2. Minulla menee jostain syystä aina Ishiguro ja Murakami sekaisin! Tätäkin luulin Murakamin teokseksi... Ishigurolta olen kuitenkin lukenut tuon Ole luonani aina, joka oli hyvin vaikuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole luonani aina on hieno, varsinkin, kun sitä aloittaessaan ei tiedä lainkaan, mistä siinä on kysymys.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.