perjantai 12. toukokuuta 2023

Bo Carpelan: Urwind

 

Bo Carpelanin Urwind (Alkutuuli) voitti Finlandia-palkinnon 1993. Se on yksi harvoista kirjoista, jonka olen ensimmäisellä yrityksellä jättänyt kesken. Tuolloin 30 vuotta sitten Carpelanin ruotsin kieli oli minulle liian vaikeaa. Aika työläs kirja oli nytkin kaikkine sanoilla leikittelyineen. Ilman Jokken Finlandia-haastetta Urwind olisi vieläkin lukematta.

Urwind koostuu kirjeistä, joita viisikymppinen Daniel Urwind kirjoittaa vaimolleen viikoittain vuoden ajan. Tuskin hän niitä lähettää, vaan kirjoittaa itselleen. Fyysikkovaimo on lähtenyt Yhdysvaltoihin tekemään tutkimusta. Ensimmäisellä sivulla on vahva kuva siitä, miltä Danielista tuntuu, kun hän on saattanut vaimon lentokentälle. Hän näkee bussin ikkunasta autiolla parkkipaikalla miehen, joka leimahtaa tuleen laskevan auringon loisteessa.

Danielin kirjeissä sekoittuvat nykyaika, muistot ja kuvitelmat. Hän on asunut koko ikänsä samassa kerrostalossa. Danielin täti ja vanhemmat, talon muut asukkaat ja talo itse, kaikki kietoutuvat limittäin ja lomittain. Välillä Daniel kirjoittaa lapsuusmuistoa kirjastosta, välillä talon hissi matkustajineen nousee taivaalle. Reaalimaailmaan ilmestyvät Danielin kuolleet ihmiset, todellisuus hämärtyy.

Kirjat ovat tärkeitä. Daniel on perinyt isältään antikvariaatin.

Men jag skyddar mig, jag omger mig med böcker, deras tystnad kräver ingenting, de finns, de lever, de är för var och en att öppna, i motsats till oss människor.

Kirjeet ovat täynnä erilaisia hiljaisuuksia, ja yksinäisyyttä. Vaimon lähdettyä Daniel kärsii eksistentiaalista tuskaa. Hän filosofoi elämän turhuudella ja tarkoituksella.

Vad fanns det för gemensamt mellan oss alla? Varje dag kastades vi mellan hopp och förtvivlan, utan att se deras mening, utan att vi visste vart vi var på väg.

Myönnän, että Urwind on taitava romaani, mutta se ei ole sen tyyppistä kirjallisuutta, että pääsisi suosikkieni joukkoon.


Bo Carpelan: Urwind
Schildts 1993, 244 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä.

8 kommenttia:

  1. Oikeasti kukaan ei lähettäisi tällaisia kirjeitä? Luin tämän suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei varmaan lähettäisi.
      Minun teki mieli välillä tarkistaa, miten jotkut sanojen merkityksillä pelaavat kohdat on suomennettu, koska en ymmärtänyt, miten se on edes mahdollista. En kuitenkaan tullut hankkineeksi käsiini suomennettua versiota.

      Poista
  2. Carpelania en ole lukenut. Kiitos kirjavinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urwind oli minunkin ensimmäinen Carpelanini. En osaa sanoa, onko tästä kirjasta parasta aloittaa tutustuminen hänen tuotantoonsa.

      Poista
  3. Bo Carpelan on ehdottomasti kiinnostava kirjailija, mutta hänen teostensa suhteen tämä mukaanlukien, en ole alkua pidemmälle päässyt, kunnes luin Jokken postauksen Kesän varjot ja sain vinkin, mistä aloittaa eli Diktomia runokokoelmasta, johon löysin vaivatta kosketuspintaa ja ihastuin siihen suuresti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulen tarttuneeksi runoihin kovin harvoin. Ehkä Carpelanin suhteen siis kannattaisi.

      Poista
  4. Kesän varjot oli itselleni melkoisen utuinen ja etäinen kokemus. Olen joskus tosi nuorena lukenut jonkun Carpelanin vanhemman romaanin enkä tajunnut sitäkään. Diktamina-runokokoelma oli yllättäen paljon selkeämpi.

    VastaaPoista
  5. Jo toinen suositus Diktamina-runokokoelmalle! Selkeämpi kuin romaanit. Mielenkiintoista.

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.