torstai 13. lokakuuta 2016

Nobel Dylanille (ja arvonnan tulokset)

One More Cup of Coffee
Bob Dylan sai kirjallisuuden Nobelin! Bob Dylan - muusikkosuosikkini, ja nimenomaan tekstien vuoksi. Kuvan kahvikuppi viittaa rakastamaani albumiin Desire ja sen yhteen kappaleeseen. Tämän nobelistin olen nähnyt livenä kolmessa konsertissa Helsingissä. Olen myös lukenut hänen omaelämäkerrallisen kirjansa Muistelmat, osa 1. Sekin on hyvä.

Nobelistiveikkaukseeni osallistuneista kukaan ei ehdottanut Dylania. Eniten veikattiin Amos Ozia ja Philip Rothia. Koska kukaan ei osunut oikeaan, arvoin kolme osallistujaa, joista kukin saa yhden kirjan. Kotionnettareni suosi seuraavia: Aninkaisten Amis, Juha Makkonen/Nipvet ja Terhi. Ottakaapa yhteyttä sähköpostitse (osoite sivulla Margit) ja kertokaa, minkä kirjan haluatte. Nopein saa valita ensin. Palkintokirjat ovat:
  • Günter Grass: Taikalaatikko
  • Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla
  • Toni Morrison: Armolahja
  • Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni
  • José Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Johan Theorin: Hämärän hetki

Ruotsissa alkaa olla jokaisella seudulla ja jopa paikkakunnalla oma dekkaristinsa. Johan Theorinin Hämärän hetki tapahtuu Öölannissa.

Viisivuotias Jens katosi vuonna 1972. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänen isoisänsä Gerlof saa postissa pikkupojan sandaalin, joka saattaa olla Jensin. Isoisä ei ole koskaan uskonut muiden tavoin, että Jens olisi hukkunut. Hänellä ja hänen ystävillään on omia teorioita tapahtuneesta. Gerlof soittaa paikalle myös Göteborgissa asuvan tyttärensä, Jensin äidin, joka ei ole pystynyt irrottautumaan Jensin muistosta ja jonka elämä on liukunut pahasti alamäkeen. Gerlof alkaa tutkia Jensin katoamista, vaikka asuu palvelutalossa ja liikkuu huonosti.

Hämärän hetken rakenne on nykyisin usein käytetty. Siinä lähestytään rikosta menneisyydestä käsin, niinkin kaukaa kuin vuodesta 1936 lähtien. Toisaalta tutkimuksia tehdään kirjan nykyajassa. Lukijalle kerrotaan enemmän kuin Gerlof tietää.

Tarinassa on mukana joitakin kauhukirjallisuuden peruselementtejä eli rappeutunut ja salaperäinen vanha talo sekä sumuinen nummi. Siitä huolimatta kirja ei ole pelottava.

Hämärän hetki on saanut Ruotsin dekkariakatemian parhaan esikoisen palkinnon vuonna 2007. Siksi odotin jotakin erikoisempaa kuin sain.

Johan Theorin: Hämärän hetki
Suomentanut Outi Menna
Tammi 2008, 429 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Skumtimmen 2007

lauantai 8. lokakuuta 2016

Naisten aakkoset: H


Naisten aakkosissa etsitään naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella. Olen päässyt kirjaimeen H. Kysymykset ovat:
  1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
  2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
  3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.
Vastaukseni:
  1. Harper Lee. Minulla on Harper Leen kirjasta Kuin surmaisi satakielen vanha pokkaripainos vuodelta 1969. Olen lukenut kirjan monta kertaa, mikä näkyy sen kuluneesta kannesta.
  2. Helene Schjerfbeck. Helene Schjerfbeck on itsestään selvä valinta. Kansainvälisesti arvostettu upea suomalainen taiteilija.
  3. a) Siri Hustvedt. Olen lukenut vain yhden Hustvedtin kirjan, Lumouksen, ja senkin vasta tänä vuonna. Aion lukea Hustvedtia lisää, koska pidin Lumouksesta.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Seitsemännen taiteen tarinat - haastekoonti

Oksan hyllyltä -blogin elokuvahaaste Seitsemännen taiteen tarinat päättyy tänään. Haasteessa luettiin elokuviin liittyviä kirjoja. Tulin lukeneeksi lähinnä kirjoja, joista on tehty elokuva, vaikka haasteeseen sopivia kirjoja olisi ollut muitakin, esimerkiksi elokuvatähtien elämäkerrat tai elokuviin liittyvät tietokirjat. Lukemani kirjat:

Kirjat, joista on tehty elokuva
Fiktiivinen kirja, jossa elokuvalla on tärkeä osa
Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta on ollut varsinainen elokuvakirja. Sen pohjalta on tehty viisi elokuvaa, kaksi Suomessa ja kolme Ruotsissa. Yhden on ohjannut Mauritz Stiller.

En ole nähnyt lukemiini kirjoihin perustuvia elokuvia. IMDb:n arvioiden mukaan klassikoista Keskiyön lapset ja Nuoren Wertherin kärsimykset tehdyt elokuvat ovat suorastaan huonoja. Anne Swärdin Viimeiseen hengenvetoon ei sinänsä kerro elokuvasta, mutta siinä viitataan Godardin elokuvaan, josta kirjan nimikin on otettu. Viimeiseen hengenvetoon on hieno elokuva.

Kiitos MarikaOksalle kivasta haasteesta!

tiistai 4. lokakuuta 2016

Colm Tóibín: Brooklyn

Colm Tóibinin Brooklyn oli kirjaston kierrätyshyllyssä. En ole aikaisemmin lukenut Tóibínilta mitään, joten otin kirjan.

Irlannista on aina lähdetty nälkää pakoon tai työn perässä. Nuori Eilis lähtee - tai oikeastaan lähetetään - New Yorkiin, Brooklyniin 1950-luvun alussa. Hänen veljensä ovat jo muuttaneet Englantiin. Vain ihailtu isosisko Rose jää kotipaikkakunnalle äidin kanssa. Rose on onnistunut saamaan työtä konttoristina.

Matkan alku on tytölle kammottava. Hän ei osaa varautua myrskyyn, eikä pahoinvointiin. Merimatkan alun kuvaus kertoo, kuinka pahalta Eilisistä tuntuu lähteä. Loppujen lopuksi Eilis menestyy Brooklynissa aivan hyvin. Avulias isä Flood on järjestänyt hänelle vuokra-asunnon ja työpaikan. Sen jälkeen ahkera ja hyväkäytöksinen Eilis pärjää omillaan.

Eilis on kiltti ja liiankin mukautuvainen toisten tahtoon. Lisäksi hän vitkuttelee päätösten tekemistä, mitkä johtaa kiusallisiin tilanteisiin.

Brooklyn on sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa, vaikka siinä on surullisiakin tapahtumia. Kirjailija tavoittaa hyvin Eilisin mielenliikkeet ja epävarmuuden. Irlantilaisen pikkupaikkakunnan ja Brooklynin irlantilaisyhteisön kuvaus on tarkkanäköistä yksityiskohdissaan. En ole tosiaan lukenut muuta Tóibínilta, mutta ilmeisesti hän on kirjoittanut lisää samasta irlantilaiskylästä. Tässä mainitaan pari kertaa henkilö nimeltä Nora Webster. Tóibínin Nora Webster ilmestyi suomeksi tänä vuonna.

Brooklynista on tehty elokuva viime vuonna, joten saan kirjan mukaan MarikaOksan elokuvahaasteeseen, joka päättyy huomenna.

Colm Tóibín: Brooklyn
Suomentanut Kaijamari Sivill
Tammen Keltainen pokkari 2016, 313 s. (ensimmäinen suomenkielinen painos 2011)
Englanninkielinen alkuteos Brooklyn 2009

maanantai 3. lokakuuta 2016

Vielä ehdit veikata kirjallisuuden nobelistia

Tavan mukaan vieläkään ei ole kerrottu, minä päivänä uusi kirjallisuuden nobelisti ilmoitetaan, mutta päivä on yleensä ollut torstai samalla viikolla*, jolloin saamme tietää muutkin nobelistit. Nobel-kyselyyni ehtii siis vielä vastata. Vastaukset joko alkuperäisen tai tämän postauksen kommentteihin.

Kysymys on siis: Kenen luulet tai haluat saavan Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2016? Voit antaa kaksi nimeä.

Pieniä palkintojakin (kuvassa) on tarjolla osallistujille.

*Edit: Palkinnon saaja ilmoitetaankin ilmeisesti vasta seuraavalla viikolla. Veikkaamiseen tuli lisäaikaa!

lauantai 1. lokakuuta 2016

Kuukauden nobelisti Romain Rolland: Mestari Breugnon


Ranskalainen Romain Rolland sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1915. Hänen suurteoksensa on Jean-Christophe, joka julkaistiin monena niteenä vuosina 1904-1912. Olen lukenut Jean-Christophen ennen blogiaikaani, enkä aio lukea sitä uudelleen. Siinä on yhteensä noin 1500 sivua. Jean-Christophe on raskasta luettavaa, eikä se ole kestänyt aikaa kovin hyvin.

Mestari Breugnon on aivan toisenlainen. Sitä voisi jopa kutsua veijariromaaniksi. Colas Breugnon on taitava puuseppä, suorastaan taiteilija alallaan. Hän rakastaa luontoa, hedelmällistä maata ja viiniä, erityisesti viiniä. Hän on hyvä suustaan ja keskustelee mielellään ystävien kanssa hyvän ruuan ja juoman äärellä. Keskustelujen aiheena on usein uskonto, johon Breugnon suhtautuu varauksellisesti. Hän kannattaa järkeä, mutta on valmis tukeutumaan myös kansanuskomuksiin.

Breugnonin elämää seurataan vuoden verran. Hän on yli 50-vuotias ja asuu burgundilaisessa pikkukaupungissa nimeltä Clamecy, josta Rollandkin oli kotoisin. Ajankohta on 1600-luvun alku. Vuosi on mestari Breugnonille raskas. Hän sairastuu ruttoon, mutta selviää siitä. Hän kohtaa monta vakavaa vastoinkäymistä, paljolti ruttoepidemian vuoksi.

Kaikista onnettomuuksista huolimatta Breugnon ei menetä elämänuskoaan. Kirjan mottona onkin ”Ukko senkun porskuttaa”.

Tässä näytteeksi mestari Breugnonin pohdiskelua kirjan alkupuolelta, kun taas kerran yksi sotajoukko on ryövännyt hänen varastojaan:
”On ollut sveitsiläisiä, saksalaisia, gascognelaisia, lothringenilaisia sotaurhoja haarniskoissaan, aseet kourassa, harmaita herneiden nielijöitä, nälkiintyneitä vinttikoiria, jotka eivät koskaan väsy syömästä ukkoparkaa puille paljaille. Onko kukaan koskaan tiennyt, minkä asian puolesta he taistelevat? Eilen kuninkaan puolesta, tänään Guisein liiton puolesta. Yhtenä päivänä he ovat katolisia, toisena hugenotteja. Jokainen kuppikunta kehuu itseään, eikä paraskaan ole hirttonuoransa arvoinen.”

 Jokke on kirjoittanut Jean-Christophesta ja hdcanis Mestari Breugnonista.

Romain Rolland: Mestari Breugnon
Suomentanut Matti Pyhälä
Kansankulttuuri 1979, 211 s.
Ranskankielinen alkuteos Colas Breugnon 1919