Ranskalainen Romain Rolland sai
Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1915. Hänen suurteoksensa on Jean-Christophe, joka julkaistiin monena
niteenä vuosina 1904-1912. Olen lukenut Jean-Christophen
ennen blogiaikaani, enkä aio lukea sitä uudelleen. Siinä on yhteensä noin 1500 sivua. Jean-Christophe on raskasta luettavaa, eikä se ole kestänyt aikaa
kovin hyvin.
Mestari
Breugnon on aivan toisenlainen. Sitä
voisi jopa kutsua veijariromaaniksi. Colas Breugnon on taitava puuseppä,
suorastaan taiteilija alallaan. Hän rakastaa luontoa, hedelmällistä maata ja
viiniä, erityisesti viiniä. Hän on hyvä suustaan ja keskustelee mielellään ystävien kanssa hyvän ruuan ja juoman äärellä. Keskustelujen aiheena on usein
uskonto, johon Breugnon suhtautuu varauksellisesti. Hän kannattaa järkeä, mutta
on valmis tukeutumaan myös kansanuskomuksiin.
Breugnonin elämää seurataan
vuoden verran. Hän on yli 50-vuotias ja asuu burgundilaisessa pikkukaupungissa
nimeltä Clamecy, josta Rollandkin oli kotoisin. Ajankohta on 1600-luvun
alku. Vuosi on mestari Breugnonille raskas. Hän sairastuu ruttoon, mutta
selviää siitä. Hän kohtaa monta vakavaa vastoinkäymistä, paljolti ruttoepidemian vuoksi.
Kaikista onnettomuuksista
huolimatta Breugnon ei menetä elämänuskoaan. Kirjan mottona onkin ”Ukko senkun
porskuttaa”.
Tässä näytteeksi mestari
Breugnonin pohdiskelua kirjan alkupuolelta, kun taas kerran yksi sotajoukko on
ryövännyt hänen varastojaan:
”On ollut sveitsiläisiä,
saksalaisia, gascognelaisia, lothringenilaisia sotaurhoja haarniskoissaan,
aseet kourassa, harmaita herneiden nielijöitä, nälkiintyneitä vinttikoiria,
jotka eivät koskaan väsy syömästä ukkoparkaa puille paljaille. Onko kukaan
koskaan tiennyt, minkä asian puolesta he taistelevat? Eilen kuninkaan puolesta,
tänään Guisein liiton puolesta. Yhtenä päivänä he ovat katolisia, toisena
hugenotteja. Jokainen kuppikunta kehuu itseään, eikä paraskaan ole
hirttonuoransa arvoinen.”
Jokke on kirjoittanut Jean-Christophesta ja hdcanis Mestari Breugnonista.
Romain
Rolland: Mestari Breugnon
Suomentanut
Matti Pyhälä
Kansankulttuuri
1979, 211 s.
Ranskankielinen
alkuteos Colas Breugnon 1919