F. E. Sillanpää: Elämä ja aurinko

 

Nobel-viikon jälkeen luin meidän oman nobelistimme kirjan. Elämä ja aurinko on F. E. Sillanpään esikoisteos. Siinä on jo valmiina myöhemmissäkin teoksissa näkyvä ihmisen ajatusten ja tunnelmien yhteys ympäröivään luontoon ja vuodenaikaan.

”Kevät tuli ja tytön teennäinen turtumus laukesi, alkoi itsestään elpyä se sielun kohta, joka pyrki täyttämään koko sielun aineettoman, hurjan onnen tuoksulla. Vaisto sanoi, että tämä onni on nyt sen tulevan murheen enne, ja pyrki sitä tukahuttamaan, torjumaan ajatuksista sitä yhtä nimeä. Mutta kevät yllätti ja onnentunne tuli ylivoimaiseksi kuin villi vietti.”

Elämä ja aurinko on kertomus kolmen nuoren ihmisen kesästä. Opiskelija Elias tulee kesäksi maalle äitinsä luo. Töllin tytär Lyyli on kaivannut Eliasta koko talven, vaikka heidän välillään ei edellisenä kesänä ollut tapahtunut mitään. Malkamäen talossa on uusi isäntäväki, joilla on tytär Olga. Olgan ajatukset askartelevat Eliaksessa heti hänen nähtyään pojan ensimmäistä kertaa, siitä huolimatta että hän on menossa elokuussa naimisiin.

Nuori mies lähestyy tyttöä. Jotain tapahtuu kauniina suviyönä, vielä enemmän tapahtuu juhannusyönä. Toisaalla sama nuori mies lähestyy toista tyttöä, ehkä rohkeammin päivänvalossa. Lähestytään, erkaannutaan. Tunteet kulkevat ihastumisesta rakastumiseen ja hämmennykseen, ehkä vihaankin tai johonkin määrittelemättömään. Kaikki on kerrottu kauniisti ja hienovaraisesti. Ketään ei tuomita. Tällaista elämässä tapahtuu.

”Tyttö käänsi katseensa päin poikaa, tummissa silmissä kiehui kostea uhma. Poikakin nousi. Kaksi ihmislasta seisoi siinä vastatusten, kummassakaan ei tuntunut olevan värähdystäkään jäljellä niistä kahdesta, jotka liikkuivat täällä kymmenen viikkoa sitten, ja joilla oli sama nimi kuin näillä. Tai näille ei tällä hetkellä sopinut mikään nimi. He olivat vain kaksi ihmislasta.”

SKS:n kustantamaan laitokseen on liitetty aikalaisarvioita. Niissä on havaittu, että kirjallisuuteemme oli ilmestynyt uusi lahjakas kertoja. Yksi arvostelija tosin teilasi kirjan pornografisena ja riettaana. Nykylukija ei löydä tästä pornografiaa eikä riettautta suurennuslasillakaan.

Asetelma kolmen nuoren kesäisistä suhteista vaikutti alusta alkaen tutulta, ja kirjan pohjalta onkin filmattu elokuva Poika eli kesäänsä, jonka olen joskus nähnyt televisiosta.

F. E. Sillanpää: Elämä ja aurinko
SKS 1994, 241 s.
Teoksen ensimmäinen painos 1916

Sadan vuoden lukuhaaste suoritettu!

Kuva by Elegia - Kartanon kruunaamaton lukija

Sadan vuoden lukuhaaste on lähtöisin blogista Kirjaimia. Siinä luetaan kirja jokaiselta vuosikymmeneltä 20-luvulta 20-luvulle. Lisäksi voi lukea kirjat kahdelta bonusvuosikymmeneltä. Haaste oli minulle helppo, koska luen muutenkin vanhoja kirjoja. Vain yhden kirjan valitsin varsinaisesti haastetta varten, kun huomasin, että haaste on valmis lukuun ottamatta 1900-luvun ensimmäistä vuosikymmentä. Siihen luin E. M. Forsterin Italialaisen avioliiton. Jos joku haluaa suorittaa tämän haasteen, aikaa on vielä hyvin. Haaste päättyy 29.2.2024.

2020 - Luz Gabás: Lejos de Luisiana

2010 - Emily St. John Mandel: Asema 11

2000 - Hannu Raittila: Kirjailijaelämää

1990 - Nadine Gordimer: Hyppy ja muita kertomuksia

1980 - Kirsi Kunnas: Valoa kaikki kätketty

1970 - Jaan Kross: Taivaankivi

1960 - Muriel Spark: The Public Image

1950 - William Faulkner: New Orleansin tarinoita

1940 - Berdy Kerbabajev: Aisoltan valkoisen kullan maasta

1930 - F. Scott Fitzgerald: Yö on hellä

1920 - Muhtar Auezov: Laukaus solassa

Bonusvuosikymmenet

1910 - Edith Wharton: Kielletyt tunteet

1900 - E. M. Forster: Italialainen avioliitto

Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri

 

Kirjakauppias Gertie Bingham oli menettänyt kiinnostuksensa työhön ja kirjoihin miehensä kuoleman jälkeen. Hän harkitsi kauppansa myymistä. Elämänhalu alkoi palata, kun hän otti kotiinsa 15-vuotiaan juutalaistytön Hedyn. Gertien ystävä Charles organisoi lasten pelastamista Saksasta.

Gertie on pitänyt kirjakaupassaan kuukausittaista lukupiiriä. Vastuun lukupiiristä hän on siirtänyt nuorelle innokkaalle apulaiselleen Bettylle. Lukupiiri kokoontuu myös sodan aikana. Kirjojen lukeminen ja niistä keskusteleminen tuo lohtua, kun ilmahälytys pakottaa pakenemaan pommisuojaan.

Pommisuojan lukupiiri on täynnä bongattavaa kirjojen ystävälle. Se vilisee kirjojen ja kirjailijoiden nimiä. Hyvä maa, Kotiopettajattaren romaani, Rebekka, Sota ja rauha... Dickens, Steinbeck, Sayers... P. G. Wodehouse ja hänen sankarinsa Jeeves taitavat esiintyä useimmin. Jokaisen luvun alussa on sitaatti, ensimmäisessä luvussa George Eliotin Middlemarchista:

”Tekomme kulkevat mukanamme matkojen takaa,

ja se, mitä olemme olleet, tekee meistä sen, mitä nyt olemme.”

Pommisuojan lukupiirissä on vaihtelevia tunteita. Gertie kaipaa miestään. Hedy pelkää perheensä puolesta. Nuoret – ja vähän vanhemmatkin – ihastuvat ja rakastuvat. Englantilaisen kylän yhteisöllisyys kannattelee asukkaita läpi sotavuosien. Sota-ajan vaikeuksista ja usein esiin nousevasta haikeudesta huolimatta Pommisuojan lukupiiri on elämänmyönteinen. Kirjan jälkeensä jättämää tunnelmaa kuvaa parhaiten sana herttainen.

Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri
Suomentanut Anna-Mari Raaska
Aula & Co 2023, 344 s.
Englanninkielinen alkuteos The Air Raid Book Club 2023

***********

Helmet-haaste: kohta 44. Kirja kuuluu genreen, jota et lue yleensä.

Kirjallisuuden Nobel 2023 Jon Fosselle

Norjalainen Jon Fosse sai vuoden 2023 kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Fosse on ollut veikkauksien kärkisijoilla jo vuosia, mutta valitettavasti hänen tuotantoaan ei ole suomennettu. Nobel-komitea myöntää palkinnon Fosselle

"for his innovative plays and prose which give voice to the unsayable."

Hänen teoksiaan voisi tietysti lukea ruotsiksi (tai englanniksi), mutta taidan odottaa suomennoksia.

Cilla & Rolf Börjlind: Laupias samarialainen

 

Laupias samarialainen on seitsemäs osa Olivia Rönningistä ja Tom Stiltonista kertovassa sarjassa. Kahdeksas osa Nattens öga on jo ilmestynyt Ruotsissa.

Alussa Olivia kaapataan ja joutuu vangituksi vanhan mökin kellariin. Mökki poltetaan, ja kaappaaja palaa sen mukana. Olivia pääsee pakoon viime tipassa. Hän saa murhatutkimuksen hoitaakseen kollegansa Lisa Hedqvistin kanssa. Tom ei ole aktiivisesti mukana tapahtumissa, koska sairastuu koronaan niin vakavasti, että joutuu sairaalaan. Tomin kautta kirja puhuu ystävyydestä. Kaikki edellisistä sarjan osista tutut eli Tomin puoliso Luna, Mette ja Mårten, Abbas, Ronny, Benseman ja jopa Tomin entinen vasikka Minkki ovat kaikki omalla tavallaan huolissaan Tomista.

Ajankohta on ensimmäinen koronavuosi. Se näkyy katujen hiljaisuutena ja ihmisten yksinäisyytenä, mutta korona tuo myös juoneen lisäulottuvuuden. Olivia ja Lisa lähestyvät rikollista rokotusvastaista toimintaa osana ruohonjuuritason tutkimuksia ja eläkkeellä oleva rikoskomisario Mette ylhäältä päin. Hänet on värvätty koordinoimaan poliisin osuutta rokotteiden kuljetuksissa.

Sarjan aikaisempiin osiin verrattuna Laupias samarialainen on valju. Jännitystä ei ole paljonkaan. Alussa oleva Olivian pakoretki vankeudesta tuntuu turhalta yritykseltä lisätä toimintaa. Ehdokkaita syylliseksi on kovin vähän. Sen sijaan tulipaloja on aika monta. Lisäksi kirjan loppupuolella on useita kohtia, joissa poliisit tietävät asioita, joiden kertomista lukijalle viivytellään. Jännitystä se ei lisää.

Ehkä Laupiaan samarialaisen tarkoitus onkin lähinnä kuvata korona-aikaa.

Cilla & Rolf Börjlind: Laupias samarialainen
Suomentaneet Ulla Lempinen ja Pekka Tuomisto
S&S 2023, 371 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Den barmhärtige samariten 2021

Tunnelmia Turun Kirjamessuilta

 

Olin Turun Kirjamessuilla perjantaina ja lauantaina. Kuuntelin monta mielenkiintoista keskustelua. Petteri Järvinen, Emmi Itäranta ja Anna Saksman (kuva yllä) puhuivat otsikolla Ajatuksia tekoälystä. Ajatuksia tulevasta heillä olikin: kirjojen kirjoittamisessa käytetään tekoälyä, "luomuleima" ihmisen tekemälle kirjalle, tekoäly osaksi kirjaa, tekoäly lukee podcastin millä kielellä tahansa, ynnä paljon muuta. Laura Lindstedt, Markku Paasonen ja Peter Mickwitz keskustelivat aiheesta Onko taiteellinen ilmaisunvapaus uhattuna? Aihe rajattiin kirjallisuuden tuotteistamisen aiheuttamaan uhkaan sananvapaudelle. Mitä tapahtuu taiteelle, kun kirja nähdään pelkkänä tuotteena? Ajatus oli itselleni uusi, mutta keskustelun jälkeen hyvin ymmärrettävä. Viimeisestä käsitellystä näkökulmasta jäi mieleeni lause: "Kirja on kirjailijan oheistuote." Kielen valta: sanojen jyvät ja akanat -keskustelussa Satu Vasantolan haastattelemat Juha Hurme ja Janne Saarikivi liikkuivat 3000 vuotta vanhoista runoista nykyajan somealustoihin. "Sanoilla luodaan todellisuutta." Esimerkiksi nykykeskustelussa hoettu sana 'talouskasvu' tuli suomeen vasta 50-luvulla.

Suomen Kirjailijaliiton tuottama ohjelma on aina kuuntelemisen arvoista. Mitä kirjailjat tienaavat? on aihe, joka puhuttaa. Keskustelijoina olivat Tiina Raevaara, Paula Havaste ja Anne Mäntynen. Kirjailijaliiton ja Suomen tietokirjailijaliitto ry:n yhdessä tänä vuonna teettämä tulotutkimus kertoi, että kaunokirjailijan myynnistä ja tekijänoikeuskorvauksista saama mediaanitulo oli 1713 euroa vuodessa (siis vuodessa, ei kuukaudessa). Tietokirjailijoilla tulo oli vielä pienempi. Laskua edelliseen kyselyyn vuodelta 2018 on 25 %. Tutustuin kyselyn tuloksiin Kirjailijaliiton sivulla, ja sieltä näkyy, miten pieniä ovat kirjailijoiden saamat korvaukset varsinkin äänikirjoista, kuunteluaikapalveluista puhumattakaan. Kaikesta huolimatta kirjailijat kehottivat keskustelun lopuksi kaikkia läsnäolleita lukemaan ja kuuntelemaan. Pidetään yhdessä kirjallisuutta hengissä, jotta kulttuuri ei katoa. Toinen kuuntelemani Kirjailijaliiton ohjelma Kysy kirjailijalta oli edellistä kevyempi. Paula Havaste oli valinnut messuyleisön tekemistä kysymyksistä joitakin, joita esitti kirjailijoille Heidi Jaatinen, Laura Paloheimo ja Jussi Siirilä. Vaikka osa kysymyksistä oli hankaliakin, sanavalmiit kirjailijat selvisivät niistä hienosti ja saivat yleisön usein nauramaan.

Riina Vuokko ja Sirkka-Liisa Sjöblom

Kirjojen suomentaminen kiinnostaa aina. Marja Luoma ja Sampsa Peltonen ovat kääntäneet yhdessä Mohamed Mbougar Sarrin romaanin Miesten syvimmät salaisuudet. Pauliina Pietilä haastatteli heitä otsikolla Nelikätistä kääntämistä. Kääntäjät kertoivat yhteistyöstään ja työskentelytavastaan. He totesivat kumpikin kehittyneensä ja oppineensa uutta projektin aikana. Toisen kääntämiskeskustelun aiheena oli Jännitystä ja suuria tunteita – suomentaja heittäytyy tyylilajista toiseen. Riina Vuokko kääntää feel good -romaaneja englannista ja vakavampaa kirjallisuutta kiinasta. Sirkka-Liisa Sjöblomin työsarkana ovat ruotsalaiset dekkarit. He kertoivat eläytymisestä, ahdistumisesta, sanaleikkien ja dialogin kääntämisestä, tyylilajin asettamista rajoituksista... Suomentajan työ on monipuolista ja vaativaa.

Varsinaisia kirjaesittelyjä seurasin vain muutaman. Heikki Ojalta on ilmestynyt kirja Tähtitieteen  sankareita. Se alkaa 1600-luvulta Newtonista ja painovoimasta ja päättyy gravitaatioaaltojen havaitsemiseen 2010-luvulla. Anneli Kanto on kirjoittanut Punaorvot-näytelmänsä pohjalta samannimisen romaanin. Kanto varoitti, että kirja on synkkä. Kuinka muuten voisi ollakaan: tuhansia punaorpoja vietiin äideiltään sijoitettaviksi uusiin perheisiin. Sakari Kuosmasesta on ilmestynyt elämäkerta Ihana elämä. Juha Roiha haastatteli Kuosmasta. Kirjan kirjoittaja Tommi Saarela esiteltiin katsomon puolelta.

E. M. Forster: Italialainen avioliitto

 

James Ivory ohjasi E. M. Forsterin kirjoihin perustuvat ihanat elokuvat Hotelli Firenzessä ja Talo jalavan varjossa vuosina 1985 ja 1991. Italialainen avioliitto ilmestyi suomeksi vuonna 1991, joten suomentamisen syynä saattavat olla Ivoryn elokuvat.

Italialaisen avioliiton solmii Lilia, nuori leski, joka oli pitkällä matkalla Italiassa ystävänsä neiti Abbottin kanssa. Lilia kihlautuu muutaman päivän tuttavuuden jälkeen Ginon kanssa toscanalaisessa pikkukaupungissa nimeltä Monteriano. He ehtivät mennä naimisiin ennen kuin Lilian lanko Philip Herriton ehtii estämään avioliiton. Lilia ei alun alkaenkaan ollut haluttu tulokas yläluokkaiseen Herritonin sukuun. Avioliitto italialaisen hammaslääkärin pojan kanssa katkaisi suhteet, vaikka Lilian tytär jäi isänsä suvun hoitoon. Lilia ei kuitenkaan ole kirjan päähenkilö. Sellaisiksi nousevat Philip ja neiti Abbott.

Hotelli Firenzessä käsitteli jonkin verran Italian ja Englannin välisiä eroja, Italialainen avioliitto vielä enemmän. Samalla siinä piikitellään englantilaista yläluokkaa, sen tapoja ja ylimielisyyttä. Philip on innokas Italian ja sen kulttuurin ihailija, mutta hänen suopeutensa ei yllä sivistymättömäksi katsomaansa italialaiseen. Philipin äiti ja sisar ovat vielä paljon ehdottomampia. Kun Lilia kuoli synnytykseen, he vaativat, että vauva pitää hakea pois moukkamaisten italialaisten luota, jotta hänet voitaisiin kasvattaa herrasmieheksi. He olivat valmiita jopa maksamaan lapsesta.

Neiti Abbott oppi Italiasta käsin katsomaan kotipaikkakuntaansa uusin silmin. Englannissa hän tunnustaa Philipille:

”Minusta oli alkanut näyttää, että kaikki täällä kuluttavat elämänsä pikku uhrauksiin asioiden hyväksi, joista eivät välitä ollakseen mieliksi ihmisille, joita eivät rakasta; että he eivät koskaan opi olemaan aitoja – ja mikä on yhtä paha, eivät opi ikinä nauttimaan elämästään. Niin minä ajattelin – siis ajattelin Monterianossa.”

Kirja ei keskity pelkkiin kulttuurieroihin. Se kuvaa myös Philipin ja neiti Abbottin henkistä kasvua. Kun vauvan hakuretki päättyy katastrofiin, he molemmat joutuvat valitsemaan puolensa. Varsinkin Philip myöntää itselleen menetelleensä väärin, kun yritti pysytellä puolueettomana perheensä vaatimusten ja lapsen isän välissä. Lopussa Italialainen avioliitto tavoittelee kreikkalaisten myyttien henkeä, Pasifaën ja Endymionin nimeltä mainiten.

E. M. Forster: Italialainen avioliitto
Suomentanut Hanna-Liisa Timonen
Gummerus 2006, 2. painos, 185 s. (1. painos 1991)
Englanninkielinen alkuteos Where Angels Fear to Tread 1905

***********

Sadan vuoden lukuhaaste: 1900-luku.