perjantai 31. heinäkuuta 2020

Arvid Järnefelt: Isänmaa (klassikkohaaste)

En tiennyt Arvid Järnefeltin romaanista Isänmaa etukäteen muuta kuin nimen. Kirja osoittautui nuoren maalaispojan Heikin kasvukertomukseksi. Isänmaa on Järnefeltin esikoisteos, ja siinä vaikuttaa olevan joitakin yhteyksiä hänen omaan elämäänsä.

Heikki on suuren ja hyvinvoivan Vuorelan talon ainoa poika. Paikkakunnan rovasti saa Heikin isän lähettämään pojan Helsinkiin kouluun, vaikka isä pelkää, ettei poika tule takaisin koulusivistystä saatuaan. Heikin opiskelu osuu kansallisen heräämisen aikaan, jolloin ”isänmaallinen innostus yliopiston nuorisossa oli palavimmillaan”. Heikistä tulee fennomaani ja hän innostuu radikaalista opiskelijayhdistyksestä K. P. T. (lyhytaikainen yhdistys, jonka kantava voima oli Lauri Kivekäs). Heikki ottaa ohjenuorakseen sanat ”rakasta kansaasi!”. Hän ihailee Snellmania yli kaiken. Kirjassa on kuvaus ylioppilaskunnan järjestämästä Snellmanin 75-vuotisjuhlasta.

Heikki on ujo ja arka, hän on muiden johdateltavissa. Hän ei tee tärkeitä elämäänsä koskevia päätöksiä itsenäisesti. Kun Heikki on maisteriksi valmistuttuaan jonkin aikaa maalla, hänen opiskelutovereitaan tulee kylään. Vierailun seurauksena Heikki päättää palata Helsinkiin, vaikka ennen ystävien tapaamista hänen ajatuksensa kulkevat seuraavasti:
”He eivät tunne kansaa eivätkä ymmärrä talonpoikia. He luulevat että talonpojat ovat kaikki ihan yhdenlaisia olentoja, ettei niitä voi ajatella muuta kuin joukkona; eivät ymmärrä että talonpojatkin voivat olla nuoria ja vanhoja, toiset ovat innokkaita toiset innottomia, toiset ovat taipuvia henkisiin harrastuksiin toiset taas tavoittavat rikkautta. He eivät tiedä että „kansa” on vaan käsite; että kun sen keskuuteen tulee, niin ei sitä olekkaan, − on vaan eri ihmisiä niin kuin joka paikassa muuallakin.”
Kun Heikki lopulta miehistyy, hän huomaa tehneensä vääriä valintoja. Aate on hiipunut. Hän on tavoitellut väärää naista ja työntänyt syrjään todellisen rakkautensa. Hän on filosofian tohtori, mutta uskoo, että olisi ollut onnellisempi omalla maatilallaan. Tässä Järnefelt ennakoi omaa elämäänsä. Hän ryhtyi myöhemmin maanviljelijäksi tolstoilaisuuden vaikutuksesta.

Järnefeltiä ei lueta enää yhtä paljon kuin esimerkiksi samaan aikaan kirjoittanutta Juhani Ahoa. Ahon kieli tuntuu edelleen tuoreelta ja värikkäältä. Häneen verrattuna Järnefeltin teksti vaikuttaa vanhentuneelta. Isänmaan ansiona on historiallisesti merkittävän ajankohdan kuvaaminen.

Klassikkohaastetta 11 vetää blogi Kirjan jos toisenkin. Sieltä löytyy haasteen yhteenveto.

Olen osallistunut kaikkiin aikaisempiin klassikkohaasteisiin. Klassikkopostaukseni:
  1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
  2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
  3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
  4. Aino Kallas: Sudenmorsian
  5. Maria Jotuni: Arkielämää
  6. Minna Canth: Hanna
  7. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1
  8. Federico García Lorca: Mustalaisromansseja
  9. Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset
  10. Jane Austen: Kasvattitytön tarina

Arvid Järnefelt: Isänmaa
Otava 1913, kolmas painos, 200 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1893

18 kommenttia:

  1. Minä en tiennyt ennestään edes tuota kirjan nimeä, joten oli varsin opettavainen kirjoitus minulle. En ole Järnefeltiltä mitään lukenut, mutta Isänmaa voisi olla kiintoisa lukukokemus. Olenkohan yksin “ihastukseni” kanssa, kunminua tuo “vanhentunut” suomen kieli kiehtoo. Siinä on jotain suloisen viatonta ja jotenkin säröistä (ja tästä ajasta katsottuna naiivia), joka luo kirjalle omanlaisensa tunnelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän usein vanhahtavasta kielestä, mutta tässä se oli jotenkin - vaikea selittää - tosikkomaista, ehkä jonkinlaiseen ylevyyteen pyrkiessään.

      Poista
  2. Tämä on ihan ok romaani ja tosiaankin tuo isänmaallisuus-teema siinä on kiinnostavinta. Järnefeltillä on hieno rakkausnovelli nimeltä Hän ja minä. Suosittelen! Pelasin muuten lapsena jalkapalloa KPT:ssä (Kuopion Pallo-Toverit), he-heh! Niin ja sekin vielä, että Juhani Aho oli hyvissä välilöissä Järnefeltien kanssa, varsinkin äiti-Elisabethin ja kaiketi myös Arvidin ja hänen veljensä Kasperin kanssa. Arvid Järnefeltiä kuulemma pidettiin Suomen Tolstoina hänen yksinkertaiseen maalaiselämään suuntautuneen elämäntapansa ja Tolstoin ihailun vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki tuo novelli, kiitos! Wikipedian mukaan Aho ja Järnefelt kumpikin toimivat K.P.T.-järjestössä.

      Poista
  3. Järnefeltien lahjakas sisarussarja tuli mieleen viimeksi kun luin Riitta Konttisen elämäkertaa Aino Sibeliuksesta. Siinä oli paljon Arvidista myös, aatteen mies. En ole häneltä mitään lukenut ja tuskin luenkaan, toki vannomatta paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvid Järnefeltiä ei tosiaan taideta lukea nykyisin.

      Poista
  4. Järnefeltien vesoista Arvidin kirjailijanura on jäänyt minulta ihan pimentoon. Elegian tavoin minuakin toisinaan, ehkä hieman kuriositeettina, kiinnostaa lukea vanhahtavaa kieltä. Tuokaan ei mikään pitkä opus ole, joten pitää laittaa harkintaan.

    Sinä olet ollut todella ahkera, kun kaikkiin klassikkohaasteisiin olet osallistunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isänmaa on hyvin nopealukuinen pieni kirja, joten on hyvin helppo kokeilla, miltä se tuntuu.

      Pidän vanhoista kirjoista, ja klassikkohaaste saa lukemaan sellaisia, joihin ei ole muuten tullut tartutuksi.

      Poista
  5. Hieno kotimainen valinta klassikkohaasteeseen (sinulla näkyy olevan aiemillakin kierroksilla paljon kotimaista... itse olen lähinnä keskittynyt maailmankirjallisuuden klassikoihin, kotimaisella puolella riittää petrattavaa). Minulle Järnefelt on jäänyt aika tuntemattomaksi nimeksi, hänen muutkaan teoksensa eivät ole tulleet vastaan missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut paljon puutteita nimenomaan kotimaisissa klassikoissa ja olen nyt yrittänyt korjata tilannetta.

      Poista
  6. Kiitos klassikkovinkistä. Ja tietysti kirjailijavinkistä.

    VastaaPoista
  7. Tämä oli tuttu vain nimenä, sen kummemmin en sisällöstä tiennyt.
    Ja tuo aatteiden ja ihanteiden tarkastelu vaikuttaa kyllä kiinnostavalta, täytyy ottaa luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan tärkein anti oli juuri aatteissa ja ihanteissa, joten kun ne kiinnostavat, niin kannattaa lukea.

      Poista
  8. Tämä oli varsin valaiseva aikansa kuvana. Järkytyin mm. sitä, kuinka koulujen leviämistä maaseudulle pidettiin turhana asiana, lasten kun pitää pysyä pellolla apuna eikä tuhlata aikaa koulunpenkillä.

    Järnefeltin Vanhempieni romaani sitten seuraavaan klassikkohaasteeseen? Se olisi minulla hyllyssä odottamassa ja on varmasti melkoinen kulttuuripiirien kuvaus 1800-luvulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyipä sentään joku, joka oli tämän lukenut! Tiedän maaseutukuntia, joissa vastustettiin lukion perustamista kuntaan vielä 1900-luvun puolivälissä. Mitäpä lapset koulusivistyksellä.

      Poista
  9. Joskus olen tämän kirjastossa nähnyt, mutta vielä ei ole mukaan lähtenyt. Tuo ajankuva ja isänmaallisuusaate kyllä kiinnostaa, joten kun on noin ohut kirja, niin ehkä tässä jonain päivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuossa edellä jo mainitsin, Isänmaa on varsin helppolukuinen kirja.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.