tiistai 31. heinäkuuta 2018

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1 (klassikkohaaste)

Aikaisemmissa kirjaboggaajien klassikkohaasteissa olen keskittynyt suomalaisiin klassikoihin. Nyt otin paikattavakseni yhden suurimmista aukoista länsimaisen kirjallisuuden sivistyksessäni. Luin Marcel Proustin suurteoksen Kadonnutta aikaa etsimässä 1. osan. Kirjan koko nimi on Kadonnutta aikaa etsimässä 1. Swannin tie I: Combray. Alkuperäisteoksen ilmestymisvuosi on 1913.

Kadonnutta aikaa etsimässä on nimenä hyvin kuvaava. Minäkertoja muistelee lapsuuttaan, ja varsinkin Combrayssa vietettyjä kesiä. Kertojan nimeä ei sanota tässä osassa, mutta ilmeisesti nimi on Marcel. Hän viettää aikansa lukien (hän aikoo kirjailijaksi) ja yksin tai perheen kanssa kävelyretkillä. Suvulla on tarkat sovinnaisuussäännöt. Kenen tahansa kanssa ei seurustella. Väärin valittu vaimo estää kyläilyt vanhan ystävän luona. Poika kuvailee välillä piikikkäästikin vuoteenomaksi heittäytynyttä Léonie-tätiä ja tämän uskollista palvelijaa Françoisea.

Kirja on täynnä tunnelmia ja vaikutelmia. Nuori poika pysähtyy kauniiden näkymien äärelle.
”Tiilikatosta lankesi lammen pintaan, joka auringossa heijasteli jälleen, punertava marmorijuovainen kuvajainen, jota en ollut koskaan ennen huomannut. Ja kun näin veden ja seinän pinnalla kalpean hymyilyn vastaavan auringon hymyyn, minä huudahdin innoissani, suljettua sateenvarjoa heilutellen: »Voi juku, juku, juku.»”
Tyytymättömänä omiin sanoihinsa hän teki tulevalle kirjailijalle sopivan havainnon: ”[- -] hätkähdin sitä ristiriitaa, mikä vallitsee ihmisen elämysten ja niiden tavallisen ilmaisumuodon välillä”. Tässä ja muissa luonnon inspiroimissa kohtauksissa en voinut olla ajattelematta, millaisia elämyksiä nykyisesessä  digimaailmassa elävät tulevat kirjailijat saavat. Ainakin niiden luulisi tuottavan erilaista kirjallisuutta.

Lapsuuden kokemukset ovat niin vahvoja, että ne ulottavat vaikutuksensa koko loppuelämään. Madeleine-leivoksen maku, orapihlajan tuoksu, tietynlainen kirkon alttarikomeron seinämä – kaikki  herättävät unohdetun muiston. Kadonnutta aikaa etsimässä on haikean kaihomielinen matka muistoihin, joista aikuinen löytää
”[- -] sielullisen maaperäni pohjimmaisia kerrostumia, kestäviä alueita, joihin voin vielä tukeutua.”

Olen osallistunut kirjabloggaajien klassikkohaasteisiin alusta alkaen. Aikaisemmat klassikkopostaukseni ovat:
  1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
  2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
  3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
  4. Aino Kallas: Sudenmorsian
  5. Maria Jotuni: Arkielämää
  6. Minna Canth: Hanna

Linkit kaikkiin tämänkertaisen klassikkohaasteen kirjoituksiin löytyvät koostepostauksesta blogista Unelmien aika. Minä olen lupautunut seuraavan klassikkohaasteen vetäjäksi. Julkaisen Klassikkohaasteen 8 aloituspostauksen elokuussa.


Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1. Swannin tie I: Combray
Suomentaneet Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen
Otava 2017, 245 s., ensimmäinen suomenkielinen laitos 1968
Ranskankielinen alkuteos À la recherche du temps perdu. Du côté de chez Swann. Première partie. Combray, 1913

***********
Koska päähenkilön rakkain harrastus on lukeminen, Helmet-haastessa Kadonnutta aikaa etsimässä sopii kohtaan 16. Kirjassa luetaan kirjaa.

22 kommenttia:

  1. Omaa klassikkohaastekirjaa miettiessäni pohdin pitkään tämän ja Italo Calvinon Näkymättömien kaupunkien välillä. Luin sitte Calvinon, mutta aloittelin tätäkin. Jotenkin tämän lukeminen sopii kesään, jonkinlaiseen unenomaiseen olotilaan, joten ehkäpä jatkan Combrayn kanssa elokuussa.

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, tämä kirja sopii kesään. Eikä ollut lainkaan vaikeaa luettavaa maineestaan huolimatta.

      Poista
  2. Proust sarjakuvina, löytyis ehkä kirjastosta:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2010/07/proust-i-serieform.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, näitähän on. Sarjakuva ei minusta korvaa kirjaa, mutta voisi houkutella lukemaan kirjankin.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Aika harvat ovat. Ainakin tämä ensimmäinen osa oli helppo.

      Poista
  4. Aloitin viime vuonna tätä sarjaa areenasta äänikirjana, Erja Manton lukemana. Mutta niin se vain jäi enkä muista miten pitkälle pääsin. Ehkä tässä olisi elokuun päiviin sopivaa viipyilevyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa arvioida, miten hyvin tämä sopii äänikirjaksi. Luettuna vaati aikaa keskittyä. Ei kannattanut yrittää 15 minuutin pätkissä.

      Poista
  5. Tämä oli omassa lajissaan kyllä hieno, luin sen itsekin vasta vuonna 2018, mutta luultavasti en jatka tätä sarjaa pidemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole vielä päättänyt, jatkanko sarjaa. Ei se pois suljettua ole.

      Poista
  6. Olen tiennyt melko pitkään tämän sarjan olemassaolosta, mutten ole jostain syystä saanut aikaiseksi tarttua siihen. Kirjoituksesi perusteella ainakin tämä ensimmäinen osa vaikuttaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen perusteella, mitä sarjasta olen lukenut, ensimmäinen osa poikkeaa jonkin verran myöhemmistä osista.

      Poista
  7. Huh, sinä et helppoja klassikoita valitse! Yritin selailla tätä joskus... Vielä jäi tarttumatta, mutta ehkä jonain päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olen jo lukenut ne helpot... Alastalon saliin verrattuna tämä oli kevyt.

      Poista
    2. Oikeasti? Alastalon sali ei ollut minusta ollenkaan liian raskas, enemmän nautittava. Hmmm, ehkä siis joskus uskaltaisin kokeilla tätäkin...

      Poista
    3. Tässä sanasto on neutraalia ja virkkeet lyhyempiä (ei tarkoita, että lyhyitä). Sikäli siis kevyempää luettavaa. Enkä kutsuisi tyyliä tajunnanvirraksi.

      Poista
  8. Olen hieman tuumaillut, että otan itselleni tavoitteeksi saada luettua edes tämän ensimmäisen osan Proustin sarjasta ennen ensi vuoden Hki:n kirjamessuja (siellä on Ranska teemamaana). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ranskalainen perusteos olisi oivaa valmistautumista kirjamessuille!

      Poista
  9. Proust kiinnostaa ja olen usein hivellyt kirjakaupassa hänen kirjojaan, mutta vielä ei ole lähtenyt matkaani. Odotan intuitiota ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tilanne taitaa olla aika monella muulla. Voin suositella tätä ensimmäistä osaa.

      Poista
  10. Luin joskus aikoinaan sellaiset 50 sivua tätä ja jätin kesken, ehkä sitä pitäisi kokeilla joskus uudestaan (joskin pidän myös hyvin mahdollisena että Proust ei ole minulle).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, ehkä Proust ei sitten ole sinulle. Minäkin luulen, että minulle osui nyt kesällä hyvin otollinen aika Proustin lukemiseen.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.