Harvoin olen lukenut kirjaa, jonka päähenkilö esitellään yhtä lupauksia herättävästi kuin Mirdja Ast. Hän ei ole paikalla kokoontumisessa, jossa suunnitellaan iltamien ohjelmaa, mutta ylioppilaspojat nostavat hänet esille mahdollisena laulunumeron esittäjänä. Osalle vanhemmista ihmisistä hänen nimensä on tuntematon, ja muutkin ovat kuulleet lähinnä juoruja.
Esittelyn
jälkeen näkökulma siirtyy Mirdjaan itseensä. Hän käy jatkuvasti mielessään läpi
omaa olemustaan, sitä, millainen hän on, mitä haluaa elämältä. Onko hän poikkeusyksilö
vai pelkkä keskinkertaisuus?
Mirdja
ei sovi naisen muottiin. ”Mutta Mirdja, Mirdja, hän on sekä heikko että
voimakas, yht’aikaa mies ja nainen.” Toistuvasti hän rakastuu ja häneen
rakastutaan, mutta aina hän työntää miehen pois. Hän kavahtaa avioliiton
ajatusta ja sitoutumista. Häneen on vaikuttanut ensimmäinen ystävä Rolf
ihailullaan ja nietzscheläisillä ideoillaan.
Elämä
kuluu eteenpäin. Mirdja matkustaa ulkomaille, lopettaa oikusta lauluopintonsa,
piiloutuu originellin setänsä maaseutuasunnolle, menee lopulta naimisiin, kapinoi, vanhenee.
Koko ajan hän velloo itsetutkiskelussaan, niin että lukeminen alkaa uuvuttaa.
”Kaikki
sisäiset intohimot ja ulkonaiset pyyteet, kaikki erotiikka ja oikkujen suloiset
ailahtelut, jotka ennen minun ydintäni olivat, tuntuvat nyt vain valheellisilta
varjoilta ja kuvitteluilta, joiden aika on ammoin ohitse. Vaisu
välinpitämättömyys on tappavana myrkkynä vähitellen tunkeutunut koko olemukseni
läpi. Ja useasti lankeaa ylitseni kauheita hetkiä, jolloin hämärä, äärettömissä
hapuileva tylsyys minut lyö.”
Mirdja ei aivan täyttänyt alun herättämiä odotuksia.
Mirdja on
julkaistu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sarjassa Suomalaisen kirjallisuuden
klassikoita. Kirjassa
on mukana kahden henkilön aikalaisarviot. Toinen kehuu Mirdjaa
lyyrilliseksi ja psykologisesti tarkkanäköiseksi. Toinen myöntää teoksella
olevan joitakin ansioita, mutta pitää sen kvasifilosofista painolastia
väsyttävänä.
Kirjabloggaajien 12. klassikkohaastetta vetää blogi Jotakin syötäväksi kelvotonta. Sieltä löytyy kooste kaikista osallistujista ja heidän kirjoituksistaan.
Olen osallistunut kaikkiin
kirjabloggaajien klassikkohaasteisiin. Listaus aikaisemmista klassikoistani:
- Volter Kilpi: Alastalon salissa
- J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
- Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
- Aino Kallas: Sudenmorsian
- Maria Jotuni: Arkielämää
- Minna Canth: Hanna
- Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1
- Federico García Lorca: Mustalaisromansseja
- Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset
- Jane Austen: Kasvattitytön tarina
- Arvid Järnefelt: Isänmaa
SKS 2002, 364 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1908
***********
Helmet-haaste: 17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi.