Ray Bradbury: Huhtikuun noita

 

Ray Bradburyn Fahrenheit 451 on ensimmäisiä lukemiani scifi-romaaneja. Se teki minuun nuorena suuren vaikutuksen. Muuta en ole sittemmin Bradburylta lukenutkaan ennen kuin nyt novellikokoelman Huhtikuun noita. Kokoelmaan on valittu novelleja vuosilta 1945–1987.

Huhtikuun noidan on kustantanut Tampereen Science Fiction Seura, joten oli hieman yllättävää, että kokoelmassa on vain yksi varsinainen scifi-novelli, Kotelo (Chrysalis). Siinä miehen ympärille kasvaa samanlainen kotelo kuin joillakin hyönteisillä. Häntä hoitavat lääkärit suhtautuvat koteloitumiseen joko innokkaasti tai pelokkaasti. Innokkain odottaa, että kotelosta paljastuu uusi superihminen. Se, mitä paljastuu, selviää lukijoille, mutta ei lääkäreille. Niminovellia Huhtikuun noita (The April Witch) voi myös lähestyä scifi-henkisenä, mutta minusta se oli lähinnä kertomus rakastumisesta.

Bradbury kirjoitti pitkällä urallaan kaikenlaista, muun muassa kauhua, ja kauhuun viittaavia novelleja onkin kokoelmassa muutama. Palava mies (The Burning Man) käsittelee geneettisen pahuuden mahdollisuutta. Muissa on aiheena suhtautuminen kuolemaan. Novellissa Hautojensiirtopäivä (The Tombling Day) kylän vanha hautausmaa pitää siirtää uuden tien tieltä. Omaisten täytyy hoitaa haudattujen vainajien siirto. Vanha isoäiti kannattaa nuorena kuolleen ensimmäisen rakastettunsa arkun kotiinsa. Kun arkku avataan, seuraa sekä kuoleman että elämän pohdiskelua.

Rikosnovelleja on myös muutama. Niissä rikoksen tekijä on aina heti tiedossa eli idea on jossain muualla kuin syyllisen etsimisessä. Novellissa Ja niin kuoli Riabouchinska (And So Died Riabouchinska) murhan tehnyt vatsastapuhuja tunnustaa käsinukkensa välityksellä. Hauskimpia olivat kaksi novellia, joista toisessa kostetaan liian vaativalle elokuvatuottajalle (Tyrannosaurus Rex) ja toisessa epävakaalle ohjaajalle (Aave; The Ghost). Hauskuus ei tule niinkään novelleista itsestään, vaan tiedosta, että Bradbury kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia.

Muissa novelleissa on vaihtelevia aiheita aikuiseksi kasvamisen pelosta epäonnistuneeseen tuhopolttoon Irlannin pääsiäiskapinan aikaan. Kokoelma on siis varsin epäyhtenäinen, mikä onkin luonnollista, koska novellit ovat alun perin ilmestyneet kovin eri aikoihin. Kokoelma on tutustumismatka Bradburyn kirjoittamisen eri puoliin, ja olen siihen aivan tyytyväinen, vaikka odotin scifi-painotteisempaa luettavaa.

Ray Bradbury: Huhtikuun noita
Suomentanut Anita Puumalainen
Toimittanut Markku Sadelehto
Tampereen Science Fiction Seura 1998, 271 s.
Englanninkieliset alkuteokset vuosilta 1945–1987

***********

Helmet-haaste: kohta 25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi.

Benjamín Labatut: Maailman kauhea vihreys

 

Pidin tästä tieteentekijöistä kertovasta kirjasta todella paljon. Maailman kauhea vihreys välttelee luokitteluja. Tavallinen romaani se ei ole, mutta se on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa. Siinä on tutkijoiden minielämäkertoja räväkästi kerrottuna, ja se keskittyy pitkälti heidän merkitykseensä tieteelle.

Kirjaan valitut tieteilijät ovat olleet oman alansa huippuja. He ovat olleet varsin originellia porukkaa. Elämänvaiheet kuulostavat välillä uskomattomilta, mutta (Wikipediasta tarkistettuna) ne ovat yleensä totta. Kirjailija Labatut sanoo Kiitoksissaan, että kirja on fiktiota, joka perustuu todellisuuteen.

Kirja alkaa kemisteillä, jatkuu matemaatikoilla ja päättyy fyysikoihin. Tieteen tekemiselle omistaudutaan perin pohjin. Matemaatikko Alexander Grothendieckistä sanotaan:

”Hän antoi vuosikausien ajan kaikkensa matematiikalle, kaksitoista tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa. Hän ei lukenut lehtiä, ei katsonut televisiota eikä tuntenut elokuvia. Hän piti rumista naisista, ränsistyneistä asunnoista ja nuhjuisista huoneista. Hän työskenteli sulkeutuneena kylmään toimistoon, jonka seiniltä putoili rapistunut maali.”

Kirjasta välittyy epäilevä asenne tiedeuskoon. Kemistien kohdalla käy selväksi, että sama tutkija voi tehdä ihmiskuntaa hyödyttävän keksinnön (Fritz Haber: typpilannoitteissa käytettävän ammoniakin valmistusmenetelmä, Nobel 1918) ja olla mukana joukkotuhoaseiden kehittämisessä (Haber: taistelukaasut). Edellä mainittu Grothendieck pyrki ”kaikkien matemaattisten olioiden perustavien rakenteiden paljastamiseen”, mutta hän lopetti tutkimisen uransa huipulla ja kehotti sitä ennen yhdellä luennollaan opiskelijoita luopumaan matematiikan harjoittamisesta.

”Maapalloa eivät tuhoaisi poliitikot vaan heidän itsensä kaltaiset tiedemiehet, jotka ”kulkivat kuin unissakävelijät kohti maailmanloppua”.”

Fyysikoista kertovan osuuden otsikkona on Kun lakkaamme ymmärtämästä maailmaa. Siitä osasta pidin eniten. Siinä keskitytään fyysikoihin, jotka vaikuttivat merkittävästi kvanttimekaniikan syntyyn: Louis de Broglie, Erwin Schrödinger, Werner Heisenberg. Bohr ja Einsteinkin näyttäytyvät. Oli mukava kerrankin lukea kirjaa, jossa puhuttiin ja väiteltiin aalto-hiukkasdualismista, Schrödingerin yhtälöstä ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta. Tämän osuuden varoitus on laitettu Heisenbergin näkemään uneen. Siinä ihmiset ”olivat muuttuneet hetkessä tuhkaksi sokaisevan valon loisteessa”.

Maailman kauheaa vihreyttä voin suositella kaikille lukijoille. Siitä nauttiakseen ei tarvitse olla perehtynyt matematiikkaan ja luonnontieteisiin, niin sujuvasti ja ymmärrettävästi se on kirjoitettu.

Benjamín Labatut: Maailman kauhea vihreys
Suomentanut Antero Tiittula
Tammen Keltainen kirjasto 2023, 206 s.
Espanjankielinen alkuteos Un verdor terrible 2020

Laila Hirvisaari: Lehmusten kaupunki

 

Lehmusten kaupunki on Laila Hirvisaaren rakkaudenosoitus kotikaupungilleen Lappeenrannalle. Lukemani kuvitettu painos on vuodelta 2010. Siinä on Hirvisaaren alkusanat, joissa hän kertoo lyhyesti omista muistoistaan jatkosodan ajalta. Kirjan kuvat ovat valokuvia 1920–30-lukujen taitteesta, johon romaanin tapahtumat on sijoitettu. Alun perin Lehmusten kaupunki ilmestyi 1972.

”Lehmukset olivat täydessä loistossaan. Ne täyttivät kaupungin kadunvieret, ne suhisivat hiljaisessa tuulessa ja antoivat varjoa kuumana päivänä. Niiden alla oli vilpoista seisoa ja sateella ne suojasivat. Parasta sittenkin oli sateen jälkeen, kun käveli Kasinon puistossa ja veti raikasta tuoksua itseensä, näki pisaroita lehmusten lehdillä ja sai niskaansa ryöpyn vettä kun jäi seisomaan lehmuksen alle.”

Lehmusten lisäksi Lappeenrannalle oli tunnusomaista Rakuunarykmentti. Rykmentti on suuressa osassa Lehmusten kaupungissa. Upseereiden päiväohjelmaan tutustutaan ruokailutapoja ja välillä rajuakin juhlimista myöten. Hevostalleilla käydään myös. Asepalvelustaan suorittavista rakuunoista eniten esiintyy ratsupalvelija Tukeva, josta on tehty humoristinen hahmo. Usein hän tuntuu kyllä järkevämmältä kuin ikuisessa rahapulassa kärvistelevä esimiehensä luutnantti Vehmas.

Upseerien ei ollut tapana seurustella kaupungin naisten kanssa, mutta kirjaan tuovat romantiikkaa luutnantit Vehmas ja Lunden sekä ystävykset Ilona ja Liisa. Liisan isä on rikas rautakauppias, joten hän kelpaa vaimoksi upseerille. Ilonan tausta ei ole tarpeeksi hyvä. Rakastavaisten kohtalot kulkevat eri suuntiin.

Lehmusten kaupunki antaa lukijalle kaunista kaupunkikuvausta, tarkkoja historiallisia yksityiskohtia ja dramaattisia ihmissuhteita. Laila Hirvisaaren Lehmusten kaupunki -sarja kasvoi lopulta seitsenosaiseksi. Esipuheessa hän sanoo, ettei esikoisteosta kirjoittaessaan tiennyt aloittavansa sarjaa.

Laila Hirvisaari: Lehmusten kaupunki
Otava 2010, 511 s.
Romaani ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1972 nimellä Laila Hietamies: Lehmusten kaupunki

***********

Lehmusten kaupungilla saan täytetyksi jo alun perin vaikeana pitämäni Helmet-haasteen kohdan 36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan. En ole lukenut aikaisemmin mitään Hirvisaarelta ja oikeastaan en osaa sanoa, miksi. Ehkä syynä on se, että Lehmusten kaupungin ilmestymisen aikaan olin koululainen, jonka lukemisharrastus suuntautui aivan toisenlaiseen kirjallisuuteen Steinbeckista Hesseen ja Dostojevskiin.

Cristina Araújo Gámir: Mira a esa chica

 

Espanjassa on lukuisia kirjallisuuspalkintoja. Mira a esa chica (Katso tuota tyttöä; ei suomennettu) sai Premio Tusquets de Novela -palkinnon 2022. Kyseistä palkintoa on myönnetty vuodesta 2006 alkaen, ja sen voi saada espanjaksi kirjoittava kirjailija.

Tyttö, jota katsotaan, on 18-vuotias Miriam. Neljä nuorta miestä raiskaa hänet kaupungissa pidetyn kansanjuhlan jälkeen. Kaksi Miriamin luokkakaveria, Tallie ja Paola, löytää hänet puiston penkiltä istumasta ja vie sairaalaan. Paola saa Miriamin tekemään rikosilmoituksen.

Miriam on ollut koko ikänsä lihava, ja häntä on kiusattu koulussa. Kiusaaminen on muuttunut lapsuuden suorasta julmuudesta hienovaraisemmaksi. Miriam hakee hyväksyntää ja rakkautta niin kuin kuka tahansa nuori. Tinderistä hän löytää Opiskelijan, joka ystävineen raiskaa hänet.

Mira a esa chica oli varsin ahdistavaa luettavaa. Se ei etene kronologisesti, joten lukija tietää, miten Miriamille käy, ja häntä haluaisi varoittaa. Raiskauksen jälkeen Miriam ei ensin uskalla kertoa edes äidilleen, miten hänelle on käynyt. Hän syyttää itseään osalliseksi tapahtuneeseen. Oikeudessa esitetään kysymyksiä kuten ”Miksi jäitte yksin heidän kanssaan?”, ”Tiesittekö, että nuo pojat kuvasivat teitä puhelimella?”, ”Aioitteko huutaa?”, ”Aioitteko tehdä jotakin?”. Miriam pelkäsi, lamaantui ja joutui tilaan, jossa ei pystynyt puolustautumaan.

Koska Miriam teki rikosilmoituksen, tapauksesta tuli julkinen ja se synnytti kansanliikkeen – tai oikeastaan naisten liikkeen – seksuaalista väkivaltaa vastaan. Miriamin henkilöllisyys salattiin, mutta tietysti hänet tuntevat ihmiset tiesivät, kenestä oli kysymys. Raiskaajien kuvaama video levisi netissä. Miriam toivoi, että jutun käsittely julkisuudessa loppuisi ja hän pääsisi eroon siitä. Kirjan kuvaamat Miriamin ajatukset tuntuvat hyvin uskottavilta.

Onneksi tarinalla on onnellinen loppu. Tai niin onnellinen kuin tällaisella tarinalla voi olla. Raiskaajat saavat tuomionsa. Miriam alkaa pikkuhiljaa toipua.

Cristina Araújo Gámir: Mira a esa chica
Tusquets Editores 2022, 371 s.

F. E. Sillanpää: Elämä ja aurinko

 

Nobel-viikon jälkeen luin meidän oman nobelistimme kirjan. Elämä ja aurinko on F. E. Sillanpään esikoisteos. Siinä on jo valmiina myöhemmissäkin teoksissa näkyvä ihmisen ajatusten ja tunnelmien yhteys ympäröivään luontoon ja vuodenaikaan.

”Kevät tuli ja tytön teennäinen turtumus laukesi, alkoi itsestään elpyä se sielun kohta, joka pyrki täyttämään koko sielun aineettoman, hurjan onnen tuoksulla. Vaisto sanoi, että tämä onni on nyt sen tulevan murheen enne, ja pyrki sitä tukahuttamaan, torjumaan ajatuksista sitä yhtä nimeä. Mutta kevät yllätti ja onnentunne tuli ylivoimaiseksi kuin villi vietti.”

Elämä ja aurinko on kertomus kolmen nuoren ihmisen kesästä. Opiskelija Elias tulee kesäksi maalle äitinsä luo. Töllin tytär Lyyli on kaivannut Eliasta koko talven, vaikka heidän välillään ei edellisenä kesänä ollut tapahtunut mitään. Malkamäen talossa on uusi isäntäväki, joilla on tytär Olga. Olgan ajatukset askartelevat Eliaksessa heti hänen nähtyään pojan ensimmäistä kertaa, siitä huolimatta että hän on menossa elokuussa naimisiin.

Nuori mies lähestyy tyttöä. Jotain tapahtuu kauniina suviyönä, vielä enemmän tapahtuu juhannusyönä. Toisaalla sama nuori mies lähestyy toista tyttöä, ehkä rohkeammin päivänvalossa. Lähestytään, erkaannutaan. Tunteet kulkevat ihastumisesta rakastumiseen ja hämmennykseen, ehkä vihaankin tai johonkin määrittelemättömään. Kaikki on kerrottu kauniisti ja hienovaraisesti. Ketään ei tuomita. Tällaista elämässä tapahtuu.

”Tyttö käänsi katseensa päin poikaa, tummissa silmissä kiehui kostea uhma. Poikakin nousi. Kaksi ihmislasta seisoi siinä vastatusten, kummassakaan ei tuntunut olevan värähdystäkään jäljellä niistä kahdesta, jotka liikkuivat täällä kymmenen viikkoa sitten, ja joilla oli sama nimi kuin näillä. Tai näille ei tällä hetkellä sopinut mikään nimi. He olivat vain kaksi ihmislasta.”

SKS:n kustantamaan laitokseen on liitetty aikalaisarvioita. Niissä on havaittu, että kirjallisuuteemme oli ilmestynyt uusi lahjakas kertoja. Yksi arvostelija tosin teilasi kirjan pornografisena ja riettaana. Nykylukija ei löydä tästä pornografiaa eikä riettautta suurennuslasillakaan.

Asetelma kolmen nuoren kesäisistä suhteista vaikutti alusta alkaen tutulta, ja kirjan pohjalta onkin filmattu elokuva Poika eli kesäänsä, jonka olen joskus nähnyt televisiosta.

F. E. Sillanpää: Elämä ja aurinko
SKS 1994, 241 s.
Teoksen ensimmäinen painos 1916

Sadan vuoden lukuhaaste suoritettu!

Kuva by Elegia - Kartanon kruunaamaton lukija

Sadan vuoden lukuhaaste on lähtöisin blogista Kirjaimia. Siinä luetaan kirja jokaiselta vuosikymmeneltä 20-luvulta 20-luvulle. Lisäksi voi lukea kirjat kahdelta bonusvuosikymmeneltä. Haaste oli minulle helppo, koska luen muutenkin vanhoja kirjoja. Vain yhden kirjan valitsin varsinaisesti haastetta varten, kun huomasin, että haaste on valmis lukuun ottamatta 1900-luvun ensimmäistä vuosikymmentä. Siihen luin E. M. Forsterin Italialaisen avioliiton. Jos joku haluaa suorittaa tämän haasteen, aikaa on vielä hyvin. Haaste päättyy 29.2.2024.

2020 - Luz Gabás: Lejos de Luisiana

2010 - Emily St. John Mandel: Asema 11

2000 - Hannu Raittila: Kirjailijaelämää

1990 - Nadine Gordimer: Hyppy ja muita kertomuksia

1980 - Kirsi Kunnas: Valoa kaikki kätketty

1970 - Jaan Kross: Taivaankivi

1960 - Muriel Spark: The Public Image

1950 - William Faulkner: New Orleansin tarinoita

1940 - Berdy Kerbabajev: Aisoltan valkoisen kullan maasta

1930 - F. Scott Fitzgerald: Yö on hellä

1920 - Muhtar Auezov: Laukaus solassa

Bonusvuosikymmenet

1910 - Edith Wharton: Kielletyt tunteet

1900 - E. M. Forster: Italialainen avioliitto

Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri

 

Kirjakauppias Gertie Bingham oli menettänyt kiinnostuksensa työhön ja kirjoihin miehensä kuoleman jälkeen. Hän harkitsi kauppansa myymistä. Elämänhalu alkoi palata, kun hän otti kotiinsa 15-vuotiaan juutalaistytön Hedyn. Gertien ystävä Charles organisoi lasten pelastamista Saksasta.

Gertie on pitänyt kirjakaupassaan kuukausittaista lukupiiriä. Vastuun lukupiiristä hän on siirtänyt nuorelle innokkaalle apulaiselleen Bettylle. Lukupiiri kokoontuu myös sodan aikana. Kirjojen lukeminen ja niistä keskusteleminen tuo lohtua, kun ilmahälytys pakottaa pakenemaan pommisuojaan.

Pommisuojan lukupiiri on täynnä bongattavaa kirjojen ystävälle. Se vilisee kirjojen ja kirjailijoiden nimiä. Hyvä maa, Kotiopettajattaren romaani, Rebekka, Sota ja rauha... Dickens, Steinbeck, Sayers... P. G. Wodehouse ja hänen sankarinsa Jeeves taitavat esiintyä useimmin. Jokaisen luvun alussa on sitaatti, ensimmäisessä luvussa George Eliotin Middlemarchista:

”Tekomme kulkevat mukanamme matkojen takaa,

ja se, mitä olemme olleet, tekee meistä sen, mitä nyt olemme.”

Pommisuojan lukupiirissä on vaihtelevia tunteita. Gertie kaipaa miestään. Hedy pelkää perheensä puolesta. Nuoret – ja vähän vanhemmatkin – ihastuvat ja rakastuvat. Englantilaisen kylän yhteisöllisyys kannattelee asukkaita läpi sotavuosien. Sota-ajan vaikeuksista ja usein esiin nousevasta haikeudesta huolimatta Pommisuojan lukupiiri on elämänmyönteinen. Kirjan jälkeensä jättämää tunnelmaa kuvaa parhaiten sana herttainen.

Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri
Suomentanut Anna-Mari Raaska
Aula & Co 2023, 344 s.
Englanninkielinen alkuteos The Air Raid Book Club 2023

***********

Helmet-haaste: kohta 44. Kirja kuuluu genreen, jota et lue yleensä.