lauantai 31. heinäkuuta 2021

Simone de Beauvoir: Mandariinit (klassikkohaaste)

 
Kirjabloggaajien 13. klassikkohaasteen kirjakseni valitsin Simone de Beauvoirin Mandariinit. Se on kuvaus ranskalaisista vasemmistointellektuelleista heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Kirja alkaa jouluna 1944, jolloin sota on vielä käynnissä, mutta Ranska on vapautunut.

Keskeiset henkilöt ovat kirjailija ja toimittaja Henri Perron, kirjailija ja professori Robert Dubreuilh, hänen vaimonsa Anne ja heidän parikymppinen tyttärensä Nadine. Anne Dubreuilh on psykoanalyytikko. Kertojina ovat vuorotellen Henri ja Anne. Annen osuudet ovat minämuodossa, kun taas Henrin puolesta puhuu kertoja.

Robert Dubreuilh yrittää muodostaa vasemmistolaista kansanliikettä, jossa kommunistit eivät olisi mukana. Henri toimii oman lehtensä L’Espoirin päätoimittajana. Robert houkuttelee Henria sitoutumaan kansanliikkeeseen ja tekemään lehdestä sen kannattajan.

Minulla ei tule koskaan olemaan ennalta määrättyä ohjelmaa, Henri sanoi. – Minä aion sanoa mitä ajattelen ja miten ajattelen enkä aio sitoutua mihinkään.”

Henriin kulminoituu puolueettoman journalismin vaikeus. Hän luovuttaa lehtensä kansanliikkeelle, mutta myöhemmin hänen ja Dubreulhin välit katkeavat kysymykseen, voiko Neuvostoliitosta julkaista mitään negatiivista. Politiikkaa ja moraalia käsitteleviin keskusteluihin osallistuvat monet muutkin kuin vain Henri, Dubreuilh ja Anne. Nadine laukaisee oman mielipiteensä intellektuelleista:

”– Te ette koskaan kohtele ihmisiä yhdenvertaisina, te määräilette heidän elämästään oman mielenne ja viheliäisen harkintanne mukaan. Jalomielisyys on teillä imperialismia ja puolueettomuus omahyväisyyttä.”

Mandariinien loppua kohti tuntui, että luin kahta romaania. Niistä toisen aiheena olivat pariisilaiset älyköt ja toisen Annen rakkaustarina yhdysvaltalaisen kirjailijan Lewis Broganin kanssa. Anne tapaa Lewisin, kun hän on Yhdysvalloissa kutsuttuna psykoanalyytikkojen kongressiin. Myöhemmin hän matkustaa kuukausiksi Lewisin luo. Lewis Broganin hahmon esikuvana pidetään de Beauvoirin rakastettua, yhdysvaltalaista kirjailijaa Nelson Algrenia. Mandariineja lukiessa ei voi välttyä ajattelemasta muidenkin henkilöiden mahdollisia vastineita todellisuudessa.

Dubreuilh tuntuu hyväksyvän vaimonsa suhteen toisen miehen kanssa. Muutenkin suhteet ovat avoimia. Nadine kulkee sängystä toiseen sotatraumansa ahdistamana. Hänen juutalainen rakastettunsa kuoli vankileirillä. Politiikassa suoraselkäinen Henri kohtelee naisia esineellistävästi. Hän on kyllästynyt pitkäaikaiseen kumppaniinsa Paulaan, jota pitää takertuvana ja vanhenevana, ja vaihtaa hänet sodan aikana saksalaisen upseerin kanssa suhteessa olleeseen naiseen, jonka valtteina ovat nuoruus ja kauneus. Psykiatriseen hoitoon joutunut Paula neuvoo tervehdyttyään Annea:

– Yksikään mies ei ansaitse sitä jumalointia, jota meiltä vaatii, ei yksikään! Sinäkin olet antanut narrata itseäsi; anna Robertille paperia ja aikaa kirjoittaa niin häneltä ei puutu mitään!

Yllättäen yli kahdeksansataa sivua poliittisia keskusteluja ja sotkuisia ihmissuhteita ei tuntunut lainkaan raskaalta, vaan päinvastoin: Mandariinit oli sujuvaa luettavaa. Vaikka jotkut väittelyjen aiheet ovat tiukasti aikaan sidottuja, Mandariinit on tarpeeksi ajaton kiinnostaakseen nykylukijaa. Taas kerran klassikkohaaste näytti, että klassikko kannattaa lukea!

Tämänkertaista klassikkohaastetta vetää blogi Kirjakaapin kummitus. Sieltä löytyy yhteenveto kaikista osallistujista ja heidän lukemistaan klassikoista.

Aiempiin klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

  1. Volter Kilpi: Alastalon salissa
  2. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
  3. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
  4. Aino Kallas: Sudenmorsian
  5. Maria Jotuni: Arkielämää
  6. Minna Canth: Hanna
  7. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1
  8. Federico García Lorca: Mustalaisromansseja
  9. Junichiro Tanizaki: Makiokan sisarukset
  10. Jane Austen: Kasvattitytön tarina
  11. Arvid Järnefelt: Isänmaa
  12. L. Onerva: Mirdja

Simone de Beauvoir: Mandariinit 1 ja 2
Suomentanut Mirja Bolgar
Kirjayhtymä 1982 ja 1983, 445 s. ja 414 s.
Ranskankielinen alkuteos Les Mandarins 1954

20 kommenttia:

  1. Mistä mahtaa kirjan nimi tulla? En ole lukenut de Beauvoirinia, vaikka nimenä hän toki on tuttu. Tämä voisi kiinnostaa, koska (sodan jälkeinen) aikajakso kiehtoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mandariinit olivat keisarillisen Kiinan virkamiehiä, oman aikansa älymystöä. Sieltä nimi.

      Poista
  2. Olen lukenut Beauvoirilta vain yhden omaelämäkerrallisen kirjan. Omintakeinen tyyli kirjoittaa nousi esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lukenut omaelämäkerrallisen Ajan haasteet. Mandariineissakin on osin jotakin omaan elämään pohjautuvaa.

      Poista
  3. Tämä haaste kyllä kannattaa säilyttää, sillä se antaa kimmokkeen lukea sellaista, joka ilman haastetta jäisi lukemassta. Hienosti tuot esille lukemasi kirjan ajattomuuden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luettavia klassikoita riittää! Yritetään pitää tämä haaste mahdollisimman pitkään.

      Poista
  4. Minäkään en ole lukenut Beauvoirilta muuta kuin nyt keväällä ilmestyneen pienoisromaanin Erottamattomat. Se oli upea teos, jossa Beauvoir kertoo nuoruudenystävänsä Zazan traagisen tarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Erottamattomista monta kehuvaa postausta. Aion myös lukea sen.

      Poista
    2. Tämä oli minullekin virkistävä lukukokemus pari vuotta sitten. Ajankuva on niin hienosti taltioitu ja kylmän sodan aikaiset vasemmiston tuskailut siihen oleellisesti kuuluvia.

      Poista
    3. Muistankin, että luin tuolloin erinomaisen kirjoituksesi Mandariineista. Se sattoi antaa minulle sysäyksen ottaa Mandariinit luettavaksi.

      Poista
  5. Luin Mandariinit joskus nuorempana, ja muistan, että vaikutuin siitä silloin todella paljon. Kovin selkeitä muistikuvia itse kirjan sisällöstä ei kyllä enää ole... uusintaluku kiinnostaa kovasti. Hieno valinta klassikkohaasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän klassikon lukemattomuus vaivasi minua pitkään. Klassikkohaasteen avulla tuli lopulta luetuksi.

      Poista
  6. Hmm hmm hmm, tuo kirjan paksuus vähän hirvittää ja toisaalta aihe kuulostaa kyllä sellaiselta että hyvin käsiteltynä tästä voisi pitää (ja sen verran klassikkoasemaa on että eiköhän se ole hyvin käsitelty)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivuja on paljon, mutta lukeminen etenee joutuisasti. Aihe on käsitelty klassikolle sopivasti.

      Poista
  7. de Beauvoirilta olen lukenut vain Toisen sukupuolen, joka oli aika raskas mutta myös kuohuttava ja innostava, olinhan lukioikäinen siihen tarttuessani. Voisi joskus kokeilla näitä romaanejakin.

    VastaaPoista
  8. Minulta tuo de Beauvoirin tunnetuin teos on vielä lukematta.

    VastaaPoista
  9. Luin joulun aikoihin Toisen sukupuolen ja nyt kesällä Erottamattomat. Tämä herkku on lukematta, mutta kuulostaa tosi kiinnostavalta! Kiitos esittelystä! Klassikkohaaste on inspiroiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikkohaasteen avulla on tullut luetuksi monta erinomaista klassikkoa.

      Poista
  10. Muutaman muun idolini ohella Simone de Beauvoirin kirjat ovat pysyneet hyllyssäni vuosikymmenestä ja muutosta toiseen, vaikka muuten olen kova karsimaan kirjakaappien sisältöjä. Myös Mandariinit siellä majailevat, vaikken varmaan ole niitä avannut sen jälkeen, kun ne tuoreeltaan joululahjoiksi saatuani luin. Ja siitä on pian 40 vuotta! Jospa joskus vielä luen uudelleen kaikki hyllyissä hellimäni kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat rakkaat kirjat tulee säilytetyksi. Ei niistä voi luopua!

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.