Voltaire: Optimisti (Candide) (#klassikkohaaste)

©Yöpöydän kirjat

Voltairen Candide, ou l’Optimisme on klassikko 1700-luvun puolivälistä. Se on suomennettu kolme kertaa: L. Onerva 1914, J. A. Hollo 1953 ja Sampsa Laurinen 2024. Kaksi ensimmäistä ilmestyivät nimellä Candide. Luin Basam Booksin kustantaman uusimman suomennoksen, jonka nimi on Optimisti (Candide). Kirjan loppuun suomentaja on liittänyt luvuittain selventäviä taustatietoja sekä kirjoittamansa esseen Vihattu, rakastettu Voltaire. Taustatiedot olivat todella hyödyllisiä.

Optimisti on satiiri. Sanon heti alkuun, että satiiri on usein niin yliampuvaa, että se heikentää osuvuutta. Osa satiirista kohdistuu ihmisten tekopyhyyteen, elitismiin, rahanhimoon ja sotaisuuteen eli ominaisuuksiin, jotka ovat edelleen valitettavasti pysyneet samoina. Välillä Voltairen kohteena on henkilöitä, joiden kanssa hän oli riidoissa tai joiden filosofiset käsitykset erosivat hänen omistaan (näissä suomentajan taustatiedot tulivat tarpeeseen). Sivuhenkilön suuhun on laitettu arvio eräästä nimeltä mainitusta kirjallisuuskriitikosta:

”Varsinainen syöpäläinen, elättää itseään parjaamalla näytelmiä ja kirjoja. Hän vihaa jokaista menestyjää, kuten eunukit vihaavat nautiskelijoita. Hän kuuluu kirjallisuuden puutarhan käärmeisiin, jotka saavat ravintonsa loasta ja sappinesteestä, lahjaton raapustelija, kertoi apotti.”

Optimisti on hyväuskoinen Kaino Myötämieli, joka karkotettiin linnasta jossa asui, koska oli ryhtynyt liian läheiseksi ihanan linnanneidon Kunigundan kanssa. Ennen karkotustaan Kaino oli saanut opetusta mestari Kaikenkerrolta, joka opetti ”metafyysis-teologis-kosmologista typerologiaa”.

”On todistettu, että asiat eivät voi olla toisin, sillä kaikki on tehty jotakin tarkoitusta varten, joten tuo tarkoitus on välttämättä paras mahdollinen.”

Kaino sisäistää opetuksen niin, ettei luovu optimismistaan, vaikka hänen kirjaimellisesti myrskyisät elämänvaiheensa todistavat toista. Hän joutuu haaksirikkoon, kokee Lissabonin maanjäristyksen, surmaa kolme ihmistä, pakenee inkvisitiota Etelä-Amerikkaan, jossa löytää Eldoradon, rikastuu, palaa Eurooppaan, käy Ranskassa ja Englannissa ja päätyy Konstantinopoliin. Matkoillaan hän tapaa ja kadottaa ja taas tapaa kovia kokeneen opettajansa Kaikenkerron ja kauneuttaan pikkuhiljaa menettävän Kunigundan. Omaisuuskin häneltä huijataan pois.

Suomennos onnistuu minusta hyvin välittämään teoksen liioittelevan tyylin. Teksti kulkee letkeästi ja usein hauskasti. Suomentaja perustelee taustatiedoissa eräitä sanavalintojaan.

Tämänkertaista klassikkohaastetta koordinoi blogi Oksan hyllyltä. Sinne tulee listaus kaikista haasteeseen osallistuneista blogeista ja luetuista klassikoista.

Olen ollut mukana kaikissa klassikkohaasteissa. Tässä aikaisempiin haasteisiin lukemani kirjat: Alastalon salissa, Nuoren Wertherin kärsimykset, Laulu tulipunaisesta kukasta, Sudenmorsian, Arkielämää, Hanna, Kadonnutta aikaa etsimässä 1 , Mustalaisromansseja, Makiokan sisarukset, Kasvattitytön tarina, Isänmaa, Mirdja, Mandariinit, Max Havelaar, Pantagruel, Tau nolla, Kristiina Lauritsantytär, Koti ja maailma, Levottomuuden kirja, Frankenstein

Voltaire: Optimisti (Candide)
Suomentanut Sampsa Laurinen
Basam Books 2024, 208 s., sisältää suomentajan esseen Vihattu, rakastettu Voltaire
Ranskankielinen alkuteos Candide, ou l’Optimisme 1759

***********

Helmet-haaste: kohta 15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon.