![]() |
©Yöpöydän kirjat |
Voltairen Candide, ou l’Optimisme on klassikko 1700-luvun puolivälistä. Se on suomennettu kolme kertaa: L. Onerva 1914, J. A. Hollo 1953 ja Sampsa Laurinen 2024. Kaksi ensimmäistä ilmestyivät nimellä Candide. Luin Basam Booksin kustantaman uusimman suomennoksen, jonka nimi on Optimisti (Candide). Kirjan loppuun suomentaja on liittänyt luvuittain selventäviä taustatietoja sekä kirjoittamansa esseen Vihattu, rakastettu Voltaire. Taustatiedot olivat todella hyödyllisiä.
Optimisti on
satiiri. Sanon heti alkuun, että satiiri on usein niin yliampuvaa, että se heikentää
osuvuutta. Osa
satiirista kohdistuu ihmisten tekopyhyyteen,
elitismiin, rahanhimoon ja sotaisuuteen eli ominaisuuksiin, jotka
ovat edelleen valitettavasti pysyneet samoina. Välillä Voltairen kohteena on
henkilöitä, joiden kanssa hän oli riidoissa tai joiden filosofiset käsitykset
erosivat hänen omistaan (näissä suomentajan taustatiedot tulivat tarpeeseen). Sivuhenkilön
suuhun on laitettu arvio eräästä nimeltä mainitusta kirjallisuuskriitikosta:
”Varsinainen
syöpäläinen, elättää itseään parjaamalla näytelmiä ja kirjoja. Hän vihaa
jokaista menestyjää, kuten eunukit vihaavat nautiskelijoita. Hän kuuluu
kirjallisuuden puutarhan käärmeisiin, jotka saavat ravintonsa loasta ja
sappinesteestä, lahjaton raapustelija, kertoi apotti.”
Optimisti
on hyväuskoinen Kaino Myötämieli, joka karkotettiin linnasta jossa asui, koska oli
ryhtynyt liian läheiseksi ihanan linnanneidon Kunigundan kanssa. Ennen
karkotustaan Kaino oli saanut opetusta mestari Kaikenkerrolta, joka opetti
”metafyysis-teologis-kosmologista typerologiaa”.
”On
todistettu, että asiat eivät voi olla toisin, sillä kaikki on tehty jotakin
tarkoitusta varten, joten tuo tarkoitus on välttämättä paras mahdollinen.”
Kaino
sisäistää opetuksen niin, ettei luovu optimismistaan, vaikka hänen
kirjaimellisesti myrskyisät elämänvaiheensa todistavat toista. Hän joutuu
haaksirikkoon, kokee Lissabonin
maanjäristyksen, surmaa kolme
ihmistä, pakenee inkvisitiota Etelä-Amerikkaan, jossa löytää Eldoradon,
rikastuu, palaa Eurooppaan, käy Ranskassa ja Englannissa ja päätyy
Konstantinopoliin. Matkoillaan hän tapaa ja kadottaa ja taas tapaa kovia
kokeneen opettajansa Kaikenkerron ja kauneuttaan pikkuhiljaa
menettävän Kunigundan. Omaisuuskin häneltä huijataan
pois.
Suomennos onnistuu minusta hyvin välittämään
teoksen liioittelevan tyylin. Teksti kulkee letkeästi ja usein hauskasti.
Suomentaja perustelee taustatiedoissa eräitä sanavalintojaan.
Tämänkertaista klassikkohaastetta
koordinoi blogi Oksan hyllyltä. Sinne tulee listaus kaikista haasteeseen osallistuneista
blogeista ja luetuista klassikoista.
Olen ollut mukana kaikissa klassikkohaasteissa. Tässä aikaisempiin haasteisiin lukemani kirjat: Alastalon salissa, Nuoren Wertherin kärsimykset, Laulu tulipunaisesta kukasta, Sudenmorsian, Arkielämää, Hanna, Kadonnutta aikaa etsimässä 1 , Mustalaisromansseja, Makiokan sisarukset, Kasvattitytön tarina, Isänmaa, Mirdja, Mandariinit, Max Havelaar, Pantagruel, Tau nolla, Kristiina Lauritsantytär, Koti ja maailma, Levottomuuden kirja, Frankenstein
Voltaire: Optimisti (Candide)
Suomentanut Sampsa Laurinen
Basam Books 2024, 208 s., sisältää suomentajan esseen Vihattu, rakastettu Voltaire
Ranskankielinen alkuteos Candide, ou l’Optimisme 1759
***********
Helmet-haaste: kohta 15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon.
Voltaire on jäänyt lukematta. Ehkäpä voisin tämän klassikon joskus lukea, kuulostaa hyvin kiinnostavalta.
VastaaPoistaKlassikoksi tämä on lyhyt ja helposti luettava, paikoin hauskakin.
PoistaCandide on ollut "pitäisi lukea" -listallani jo pitkään! Itselleni se on tuttu ennen kaikkea Leonard Bernsteinin musikaalina. Tämä kehumasi uusi suomennos kuulostaa siltä, että nyt voisikin olla sopiva hetki lukea kirja.
VastaaPoistaCandide taitaa olla niitä klassikoita, jonka kaikki tietävät, mutta harva on lukenut. Kuten Ankillekin sanoin: vaivatonta luettavaa.
PoistaTosi hienoa, että näitä vanhempiakin klassikoita suomennetaan uudelleen ja lasketaan näin kynnystä niihin tutustumiseen. Optimistin voisi siis lukea, vaikka tuo yliampuva satiiri on kyllä heikkous. Satiiriakaan ei saa olla liikaa eikä liian osoittelevaa.
VastaaPoistaAjattelin, että ehkä satiirin yliampuvuus on kirjoitusaikaan liittyvä juttu. Nykyisin ollaan hienovaraisempia.
PoistaMinullakin tämä on ollut "pitäisi lukea"-listalla pitkään, ehkä sitten ensi tammikuulle. Ja uusi suomennos jälkisanoineen kuulostaa kyllä hyvältä (jotain filosofisia taustoja tiedän, mutten varmastikaan kaikkia)
VastaaPoistaSinulla on varmasti tavallista paremmat filosofian tiedot. Minua suomentajan kommentit kyllä auttoivat.
PoistaVoltairen Candide on niitä klassikoita, jotka olen "tiennyt" aina mutta joiden todellisesta sisällöstä minulla ei sitten olekaan ollut kummoistakaan käsitystä. Olipa mukavaa lukea tästä nyt! Samoin hyvä saada vinkki Helmet-haasteen haaksirikko-kohtaan.
VastaaPoistaTällä kierroksella on ollut mukana useampikin klassikko, josta on muutaman vuoden sisään tullut uusi suomennos. Hienoa, että klassikoihin panostetaan edelleen myös tällä tavoin.
Uudet suomennokset tuovat mukanaan uudet painokset ja mahdollisesti uusia lukijoita. Hyvä näin.
PoistaOlen joskus kauan sitten, luultavasti 1980-luvulla, lukenut Hollon suomennoksen. Hyvä, että on suomennettu uudelleen. Mainio klassikko!
VastaaPoistaKlassikko tämä on, ilman muuta, ja hauskakin vielä.
PoistaTämä on mukava kirja.
VastaaPoistaNiin on!
PoistaVoltairen teoksiin pitäisi tutustua.
VastaaPoistaCandidesta (tai siis Optimistista) olisi helppo aloittaa.
PoistaCandide on ihan hulvaton. Luin tämän jokunen vuosi sitten klassikkohaasteeseen. Yllätyin sen hauskuudesta ja iättömyydestä. Osuva satiiri edelleen. Ihminen ei muutu.
VastaaPoistaKävin juuri lukemassa postauksesi Candidesta. Lukukokemus näkyy olevan samanlainen suomennoksesta riippumatta.
Poista