Helene Hegemann: Aksolotli

 

Helene Hegemannin romaanissa Aksolotli. Yliajo päähenkilö on 16-vuotias berliiniläinen tyttö nimeltä Mifti. Mifti kertoo itse elämästään. Satunnaiselle ruokakaupassa tapaamalleen naiselle hän esittelee itsensä seuraavasti:

”Mä olen kuin kuka tahansa huumeriippuvainen, reagointikykyinen alaikäinen: mun halu paeta todellisuutta ilmenee voimakkaana lukuvimmana. Mä ahmin valistavia kaunokirjallisia teoksia pakistanilaisista psykoanalyytikoista sekä yhtä lailla tutkielmia Moby Dickin ja kansallissosialismin välisestä yhteydestä. Päivänvalolle mä haistatan paskat.”

Miftin elämä on yhtä huumehöyryistä sekoilua. Hän nukkuu päivät ja kiertää yöt juhlimassa. Sitä ei voi tietää, mikä Miftin kertomasta on totta, mikä valehtelua, mikä unta, kuvittelua tai hallusinaatiota. Syyksi itsetuhoiseen elämäntyyliinsä hän sanoo väkivaltaisen alkoholistiäidin, joka kuoli Miftin ollessa 13-vuotias.

Aksolotli on äärimmäisen uhanalainen salamanterieläin. Aksolotleja elää luonnossa vain hyvin pienellä alueella Meksikossa. Niille on ominaista vajaa yksilönkehitys eli suurin osa niistä jää toukkavaiheen vesieläimiksi, ja vain jotkut kehittyvät aikuisiksi maalla eläviksi salamantereiksi. Toukkavaiheessakin ne saavuttavat sukukypsyyden. Mifti on kuin ihmismuotoinen aksolotli.

Aksolotli ei ollut minun kirjani. En pitänyt siitä. Olen sille varmaan yli-ikäinen, vaikka lukemassani ylistävässä saksalaisen laatulehden arvostelussa sanottiin, että nimenomaan kirjan henkilöitä vanhempien pitäisi lukea se. Arviointeja etsiessäni minulle selvisi, että Saksassa ilmestyttyään kirja sai suurta huomiota. Ensimmäinen syy oli kirjaan ja 17-vuotiaaseen kirjoittajaan kohdistuneet kehut. Toinen oli nopeasti nousseet plagiointisyytökset. Eräs kirjabloggaaja huomasi, että kirjassa on lainauksia pari vuotta aiemmin ilmestyneestä toisen bloggaajan julkaisemasta romaanista Strobo. Sen jälkeen seurasi huomioita muista lainauksista. Kirjan myöhempiin painoksiin on liitetty lähdeviitteet. Ne ovat mukana myös suomennoksessa.

Miksi sitten luin tämän kirjan? Viime kesänä minulla kävi vieraana kuusivuotias sukulaispoika maalta. Hän halusi välttämättä nähdä aksolotlin. Minä en ollut kyseisestä otuksesta koskaan kuullutkaan. Korkeasaaresta onneksi löytyi aksolotleja. Alussa olevan kuvan otin sieltä. Kun pari viikkoa sitten Oodissa erään hyllyn päähän oli nostettu kirja nimeltä Aksolotli, niin olihan minun ihan pakko lainata se.

Helene Hegemann: Aksolotli. Yliajo
Suomentanut Tiina Hakala
Otava 2011, 223 s.
Saksankielinen alkuteos Axolotl Roadkill 2010

Tällä viikolla Helsingin Kirjamessuille!

 

Kävin läpi Helsingin Kirjamessujen ohjelman ja tein itselleni pitkän listan esityksistä, jotka haluaisin nähdä. Niitä kaikkia en varmaankaan seuraa, koska Kirjamessut on hyvin intensiivinen tapahtuma, ja jossain vaiheessa yleensä väsähdän. Sitä paitsi käytän aikaa Antikvaarisilla kirjamessuilla. Siellä tekee usein hyviä löytöjä. Aikaa pitää varata myös muiden myyntipöytien tutkimiseen.

Valitsin pitkältä listaltani muutaman vinkin keskusteluista ja kirjaesittelyistä:

Torstai

11:00 Hakaniemi Elolliset & Hillasuolla kaikki on toisin. Iida Turpeinen, Niina Kivilä, Kati Sanoegin, haast. Ville-Juhani Sutinen

15:00 Hakaniemi Kritiikin klikit: Kirjallisuuskritiikki päivälehdissä. Aino Miikkulainen, Adile Sevimli, Ville Hänninen

16:30 Töölö Suomentaja Lotta Toivanen ja nobelisti Annie Ernaux’n tuotanto. Haast. Anna Baijars

17:30 Hakaniemi Suuri humanismikeskustelu. Lotta Aarikka, Piia Alvesalo, Tuomas Heikkilä, Ilkka Niiniluoto, Karo Hämäläinen

 

Perjantai

13:00 Suomenlinna Francon kanssa? Suomi, Espanja ja kylmä sota. Jussi Pakkasvirta

14:00 Töölö Historiallisen romaanin uusi tuleminen. Vappu Kannas, Anu Vähäaho

15:30 Kruununhaka Tiedetori: Tietokirjojen ja tutkitun tiedon merkitys tekoälyn aikakaudella. Petteri Järvinen, Maija-Riitta Ollila, Teemu Roos, haast. Lauri Järvilehto

18:00 Esplanadi Robert Bresson, tiiviin elokuvailmaisun korkein aste. Lauri Timonen

 

Lauantai

11:30 Suomenlinna Eric Tigerstedt – Suomen Tesla. Markus Hotakainen

12:00 Senaatintori Kustantajat, kirjailijat, kriitikot: Kuka käyttää valtaa kirjallisuudessa? Saara Turunen, Vilja-Tuulia Huotarinen, Ville Hytönen, Vesa Rantama, Salla Vuorikoski

15:30 Suomenlinna Korvaamattomat – kertomuksia maailman avainlajeista. Juha Kauppinen, Janne Toriseva

18:00 Töölö Klassikko ankkurina. Rosa Meriläinen, Hannu Mäkelä, Kirsi Piha

 

Sunnuntai

11:30 Töölö Ikuisesti ajankohtaiset Edith Södergran ja Emily Dickinson. Vappu Kannas, Agneta Rahikainen

12:30 Töölönlahti Klassikolla päähän! – Eli vanhojen ja vaikeiden kirjojen arvo. Vehka Kurjenmiekka, Rasmus Tillander, Marko Suomi

14:00 Senaatintori Luotto. Hernan Diaz, haast. Ville Båfield

16:30 Töölö 40 vuotta Finlandia-kirjoja. Keskustelu & Kaikkien aikojen Finlandia-voittaja -äänestyksen tulokset

Helmet-haaste 2023 valmis!

Tämän vuoden Helmet-haasteessa oli muutama kohta, jotka hidastivat haasteen valmistumista. Arvelin jo alun perin, että tulee olemaan vaikeaa keksiä luettavaa kohtiin 36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan ja 44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä. Niihin sijoitin Laila Hirvisaaren Lehmusten kaupungin ja Annie Lyonsin Pommisuojan lukupiirin. Genre, jota luen kaikkein harvimmin (eli oikeastaan en koskaan) olisi ollut kauhu, mutta en nytkään halunnut lukea kauhukirjaa. Yllättävää oli, että viimeiseksi jäi kohta 25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi. Olisi voinut kuvitella, että tuollainen kirja tulee vastaan etsimättä. Ei tullut, joten piti vähän hakea, ja tarjokkaista kiinnosti eniten Ray Bradburyn Huhtikuun noita.

Olen lukenut tämän vuoden aikana monta hyvää tai erinomaista kirjaa, joista osa sopi johonkin haastekohtaan. Kuvassa on muutama sellainen. Tässä koko lista:

1. Kirjassa on kartta. - Luz Gabás: Lejos de Luisiana
2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta. - Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
3. Kirjan nimessä on kasvi. - Maria Jotuni: Kun on tunteet & Tyttö ruusutarhassa
4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna. - Minna Lindgren: Minun oopperani
5. Kirjassa ollaan maan alla. - Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate. - Maisku Myllymäki: Holly
7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta. - Sigrid Undset: Kristiina Lauritsantytär
8. Kirja kertoo pienestä kaupungista. - Minna Maijala: Minna Canth
9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä. - Dan Kronqvist: Wenzel Hagelstam
10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja. - Helena Telkänranta: Millaista on olla koira?
11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi. - Luiz Ruffato: Päättyy myöhäinen kesä
12. Kirjan nimi liittyy veteen. - Lone Theils: Kohtalokas merimatka
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs. - Annie Ernaux: Vuodet
14. Kirja kertoo terveydenhuollosta. - Juha Hernesniemi: Aivokirurgin muistelmat
15. Kirjan nimessä on ja-sana. - Franz-Olivier Giesbert: Rakkauden ja koston kokki
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa. - Hannu Raittila: Kirjailijaelämää
17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja. - Henri Bergson: Henkinen tarmo
18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä. (Maailman viisi puhutuinta kieltä.) - Carmen Laforet: La mujer nueva
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt. - Sara Osman: Allt vi inte sa (Tukholma)
20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla. - Edith Wharton: Kielletyt tunteet
21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta. - Poul Anderson: Tau nolla
22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon. - Julia Navarro: Una historia compartida
23. Kirja on iso. - Heikki Kännö: Ihmishämärä
24. Kirja kertoo urheilijasta. - Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi. - Ray Bradbury: Huhtikuun noita
26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä. - Bo Carpelan: Urwind
27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin. - Petteri Taalas: Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin
28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä. - Marja Aarnipuro: Maakellarin salaisuus
29. Kirjassa on minä-kertoja. - Doris Lessing: Eloonjääneen muistelmat
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi. - Ville Juhani Sutinen: Vaivan arvoista
31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas. - Kolme ranskalaista klassikkoa (Baudelaire, France, Proust)
32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet. - Gioconda Belli: El país de las mujeres
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta lopuun. - Karin Fossum: Paha äiti
34. Kirja kertoo Ukrainasta. - Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset
35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua. - Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan. - Laila Hirvisaari: Lehmusten kaupunki
37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole. - Lauren Groff: Mestarinna
38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan. - Taru Kumara-Moisio: Taniwha
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta. - Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani
40. Kirjassa hylätään jotain. - Muhtar Auezov: Laukaus solassa
41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla. - Édouard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa. - Gyula Krúdy: Punaisen härän majatalo
43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa. - Aldous Huxley: Saari
44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä. - Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri
45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan. - Toni Morrison: Toiseuden synty (17. Kirja on kokoelma esseitä.)
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika. - Ane Riel: Pihka
47. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön. - Charles Dickens: Kävelyretkiä Lontoon kaduilla
48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön. - Lone Theils: Noitapoika
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023. - Sanmao: Tarinoita Saharasta
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä. - Emily St. John Mandel: Asema 11

Ray Bradbury: Huhtikuun noita

 

Ray Bradburyn Fahrenheit 451 on ensimmäisiä lukemiani scifi-romaaneja. Se teki minuun nuorena suuren vaikutuksen. Muuta en ole sittemmin Bradburylta lukenutkaan ennen kuin nyt novellikokoelman Huhtikuun noita. Kokoelmaan on valittu novelleja vuosilta 1945–1987.

Huhtikuun noidan on kustantanut Tampereen Science Fiction Seura, joten oli hieman yllättävää, että kokoelmassa on vain yksi varsinainen scifi-novelli, Kotelo (Chrysalis). Siinä miehen ympärille kasvaa samanlainen kotelo kuin joillakin hyönteisillä. Häntä hoitavat lääkärit suhtautuvat koteloitumiseen joko innokkaasti tai pelokkaasti. Innokkain odottaa, että kotelosta paljastuu uusi superihminen. Se, mitä paljastuu, selviää lukijoille, mutta ei lääkäreille. Niminovellia Huhtikuun noita (The April Witch) voi myös lähestyä scifi-henkisenä, mutta minusta se oli lähinnä kertomus rakastumisesta.

Bradbury kirjoitti pitkällä urallaan kaikenlaista, muun muassa kauhua, ja kauhuun viittaavia novelleja onkin kokoelmassa muutama. Palava mies (The Burning Man) käsittelee geneettisen pahuuden mahdollisuutta. Muissa on aiheena suhtautuminen kuolemaan. Novellissa Hautojensiirtopäivä (The Tombling Day) kylän vanha hautausmaa pitää siirtää uuden tien tieltä. Omaisten täytyy hoitaa haudattujen vainajien siirto. Vanha isoäiti kannattaa nuorena kuolleen ensimmäisen rakastettunsa arkun kotiinsa. Kun arkku avataan, seuraa sekä kuoleman että elämän pohdiskelua.

Rikosnovelleja on myös muutama. Niissä rikoksen tekijä on aina heti tiedossa eli idea on jossain muualla kuin syyllisen etsimisessä. Novellissa Ja niin kuoli Riabouchinska (And So Died Riabouchinska) murhan tehnyt vatsastapuhuja tunnustaa käsinukkensa välityksellä. Hauskimpia olivat kaksi novellia, joista toisessa kostetaan liian vaativalle elokuvatuottajalle (Tyrannosaurus Rex) ja toisessa epävakaalle ohjaajalle (Aave; The Ghost). Hauskuus ei tule niinkään novelleista itsestään, vaan tiedosta, että Bradbury kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia.

Muissa novelleissa on vaihtelevia aiheita aikuiseksi kasvamisen pelosta epäonnistuneeseen tuhopolttoon Irlannin pääsiäiskapinan aikaan. Kokoelma on siis varsin epäyhtenäinen, mikä onkin luonnollista, koska novellit ovat alun perin ilmestyneet kovin eri aikoihin. Kokoelma on tutustumismatka Bradburyn kirjoittamisen eri puoliin, ja olen siihen aivan tyytyväinen, vaikka odotin scifi-painotteisempaa luettavaa.

Ray Bradbury: Huhtikuun noita
Suomentanut Anita Puumalainen
Toimittanut Markku Sadelehto
Tampereen Science Fiction Seura 1998, 271 s.
Englanninkieliset alkuteokset vuosilta 1945–1987

***********

Helmet-haaste: kohta 25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi.

Benjamín Labatut: Maailman kauhea vihreys

 

Pidin tästä tieteentekijöistä kertovasta kirjasta todella paljon. Maailman kauhea vihreys välttelee luokitteluja. Tavallinen romaani se ei ole, mutta se on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa. Siinä on tutkijoiden minielämäkertoja räväkästi kerrottuna, ja se keskittyy pitkälti heidän merkitykseensä tieteelle.

Kirjaan valitut tieteilijät ovat olleet oman alansa huippuja. He ovat olleet varsin originellia porukkaa. Elämänvaiheet kuulostavat välillä uskomattomilta, mutta (Wikipediasta tarkistettuna) ne ovat yleensä totta. Kirjailija Labatut sanoo Kiitoksissaan, että kirja on fiktiota, joka perustuu todellisuuteen.

Kirja alkaa kemisteillä, jatkuu matemaatikoilla ja päättyy fyysikoihin. Tieteen tekemiselle omistaudutaan perin pohjin. Matemaatikko Alexander Grothendieckistä sanotaan:

”Hän antoi vuosikausien ajan kaikkensa matematiikalle, kaksitoista tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa. Hän ei lukenut lehtiä, ei katsonut televisiota eikä tuntenut elokuvia. Hän piti rumista naisista, ränsistyneistä asunnoista ja nuhjuisista huoneista. Hän työskenteli sulkeutuneena kylmään toimistoon, jonka seiniltä putoili rapistunut maali.”

Kirjasta välittyy epäilevä asenne tiedeuskoon. Kemistien kohdalla käy selväksi, että sama tutkija voi tehdä ihmiskuntaa hyödyttävän keksinnön (Fritz Haber: typpilannoitteissa käytettävän ammoniakin valmistusmenetelmä, Nobel 1918) ja olla mukana joukkotuhoaseiden kehittämisessä (Haber: taistelukaasut). Edellä mainittu Grothendieck pyrki ”kaikkien matemaattisten olioiden perustavien rakenteiden paljastamiseen”, mutta hän lopetti tutkimisen uransa huipulla ja kehotti sitä ennen yhdellä luennollaan opiskelijoita luopumaan matematiikan harjoittamisesta.

”Maapalloa eivät tuhoaisi poliitikot vaan heidän itsensä kaltaiset tiedemiehet, jotka ”kulkivat kuin unissakävelijät kohti maailmanloppua”.”

Fyysikoista kertovan osuuden otsikkona on Kun lakkaamme ymmärtämästä maailmaa. Siitä osasta pidin eniten. Siinä keskitytään fyysikoihin, jotka vaikuttivat merkittävästi kvanttimekaniikan syntyyn: Louis de Broglie, Erwin Schrödinger, Werner Heisenberg. Bohr ja Einsteinkin näyttäytyvät. Oli mukava kerrankin lukea kirjaa, jossa puhuttiin ja väiteltiin aalto-hiukkasdualismista, Schrödingerin yhtälöstä ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta. Tämän osuuden varoitus on laitettu Heisenbergin näkemään uneen. Siinä ihmiset ”olivat muuttuneet hetkessä tuhkaksi sokaisevan valon loisteessa”.

Maailman kauheaa vihreyttä voin suositella kaikille lukijoille. Siitä nauttiakseen ei tarvitse olla perehtynyt matematiikkaan ja luonnontieteisiin, niin sujuvasti ja ymmärrettävästi se on kirjoitettu.

Benjamín Labatut: Maailman kauhea vihreys
Suomentanut Antero Tiittula
Tammen Keltainen kirjasto 2023, 206 s.
Espanjankielinen alkuteos Un verdor terrible 2020

Laila Hirvisaari: Lehmusten kaupunki

 

Lehmusten kaupunki on Laila Hirvisaaren rakkaudenosoitus kotikaupungilleen Lappeenrannalle. Lukemani kuvitettu painos on vuodelta 2010. Siinä on Hirvisaaren alkusanat, joissa hän kertoo lyhyesti omista muistoistaan jatkosodan ajalta. Kirjan kuvat ovat valokuvia 1920–30-lukujen taitteesta, johon romaanin tapahtumat on sijoitettu. Alun perin Lehmusten kaupunki ilmestyi 1972.

”Lehmukset olivat täydessä loistossaan. Ne täyttivät kaupungin kadunvieret, ne suhisivat hiljaisessa tuulessa ja antoivat varjoa kuumana päivänä. Niiden alla oli vilpoista seisoa ja sateella ne suojasivat. Parasta sittenkin oli sateen jälkeen, kun käveli Kasinon puistossa ja veti raikasta tuoksua itseensä, näki pisaroita lehmusten lehdillä ja sai niskaansa ryöpyn vettä kun jäi seisomaan lehmuksen alle.”

Lehmusten lisäksi Lappeenrannalle oli tunnusomaista Rakuunarykmentti. Rykmentti on suuressa osassa Lehmusten kaupungissa. Upseereiden päiväohjelmaan tutustutaan ruokailutapoja ja välillä rajuakin juhlimista myöten. Hevostalleilla käydään myös. Asepalvelustaan suorittavista rakuunoista eniten esiintyy ratsupalvelija Tukeva, josta on tehty humoristinen hahmo. Usein hän tuntuu kyllä järkevämmältä kuin ikuisessa rahapulassa kärvistelevä esimiehensä luutnantti Vehmas.

Upseerien ei ollut tapana seurustella kaupungin naisten kanssa, mutta kirjaan tuovat romantiikkaa luutnantit Vehmas ja Lunden sekä ystävykset Ilona ja Liisa. Liisan isä on rikas rautakauppias, joten hän kelpaa vaimoksi upseerille. Ilonan tausta ei ole tarpeeksi hyvä. Rakastavaisten kohtalot kulkevat eri suuntiin.

Lehmusten kaupunki antaa lukijalle kaunista kaupunkikuvausta, tarkkoja historiallisia yksityiskohtia ja dramaattisia ihmissuhteita. Laila Hirvisaaren Lehmusten kaupunki -sarja kasvoi lopulta seitsenosaiseksi. Esipuheessa hän sanoo, ettei esikoisteosta kirjoittaessaan tiennyt aloittavansa sarjaa.

Laila Hirvisaari: Lehmusten kaupunki
Otava 2010, 511 s.
Romaani ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1972 nimellä Laila Hietamies: Lehmusten kaupunki

***********

Lehmusten kaupungilla saan täytetyksi jo alun perin vaikeana pitämäni Helmet-haasteen kohdan 36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan. En ole lukenut aikaisemmin mitään Hirvisaarelta ja oikeastaan en osaa sanoa, miksi. Ehkä syynä on se, että Lehmusten kaupungin ilmestymisen aikaan olin koululainen, jonka lukemisharrastus suuntautui aivan toisenlaiseen kirjallisuuteen Steinbeckista Hesseen ja Dostojevskiin.

Cristina Araújo Gámir: Mira a esa chica

 

Espanjassa on lukuisia kirjallisuuspalkintoja. Mira a esa chica (Katso tuota tyttöä; ei suomennettu) sai Premio Tusquets de Novela -palkinnon 2022. Kyseistä palkintoa on myönnetty vuodesta 2006 alkaen, ja sen voi saada espanjaksi kirjoittava kirjailija.

Tyttö, jota katsotaan, on 18-vuotias Miriam. Neljä nuorta miestä raiskaa hänet kaupungissa pidetyn kansanjuhlan jälkeen. Kaksi Miriamin luokkakaveria, Tallie ja Paola, löytää hänet puiston penkiltä istumasta ja vie sairaalaan. Paola saa Miriamin tekemään rikosilmoituksen.

Miriam on ollut koko ikänsä lihava, ja häntä on kiusattu koulussa. Kiusaaminen on muuttunut lapsuuden suorasta julmuudesta hienovaraisemmaksi. Miriam hakee hyväksyntää ja rakkautta niin kuin kuka tahansa nuori. Tinderistä hän löytää Opiskelijan, joka ystävineen raiskaa hänet.

Mira a esa chica oli varsin ahdistavaa luettavaa. Se ei etene kronologisesti, joten lukija tietää, miten Miriamille käy, ja häntä haluaisi varoittaa. Raiskauksen jälkeen Miriam ei ensin uskalla kertoa edes äidilleen, miten hänelle on käynyt. Hän syyttää itseään osalliseksi tapahtuneeseen. Oikeudessa esitetään kysymyksiä kuten ”Miksi jäitte yksin heidän kanssaan?”, ”Tiesittekö, että nuo pojat kuvasivat teitä puhelimella?”, ”Aioitteko huutaa?”, ”Aioitteko tehdä jotakin?”. Miriam pelkäsi, lamaantui ja joutui tilaan, jossa ei pystynyt puolustautumaan.

Koska Miriam teki rikosilmoituksen, tapauksesta tuli julkinen ja se synnytti kansanliikkeen – tai oikeastaan naisten liikkeen – seksuaalista väkivaltaa vastaan. Miriamin henkilöllisyys salattiin, mutta tietysti hänet tuntevat ihmiset tiesivät, kenestä oli kysymys. Raiskaajien kuvaama video levisi netissä. Miriam toivoi, että jutun käsittely julkisuudessa loppuisi ja hän pääsisi eroon siitä. Kirjan kuvaamat Miriamin ajatukset tuntuvat hyvin uskottavilta.

Onneksi tarinalla on onnellinen loppu. Tai niin onnellinen kuin tällaisella tarinalla voi olla. Raiskaajat saavat tuomionsa. Miriam alkaa pikkuhiljaa toipua.

Cristina Araújo Gámir: Mira a esa chica
Tusquets Editores 2022, 371 s.