Helmet-haaste valmis!

Tämänvuotinen Helmet-haasteeni valmistui, kun löysin kirjat kahteen vaikempaan kohtaan: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana ja 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. Julkaisen listan haasteeseen lukemistani kirjoista, jospa joku saisi siitä vinkin omaan haasteeseensa. Yllä olevaan kuvaan olen koonnut suomalaisia vaikuttavia kirjoja plus Kawabatan ihanan Kioton.

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota  - Antti Heikkinen: Latu
2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa - Jussi Konttinen: Siperia
3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana - Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana - Bandi: Syytös - 7 kertomusta Pohjois-Koreasta
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti - Leena Majander-Reenpää: Kirjatyttö
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija - Erik Axel Karlfeldt: Fridolins visor
7. Kirja kertoo ystävyydestä - Leena Lehtolainen: Valapatto
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua - Maaza Mengiste: Varjokuningas
9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön - Danilo Kiš: Tiimalasi
10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä - Giosuè Carducci: Selected Verse
11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä - Claude Simon: Raitiotie
12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana - Tua Forsström: Merkintöjä
13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla - Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli
14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta - Jaana Torninoja-Latola: Sylvi-Kyllikki Kilpi
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää - Markus Hotakainen: Tähtitieteen naiset
16. Kirjan luvuilla on nimet - Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua - Multatuli: Max Havelaar
18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja - Matti Rönkä: Surutalo
19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa - Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva
20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä - Kaisa Pulakka: Kurittomat
21. Kirja liittyy lapsuuteesi - Riitta Konttinen: Tarinankertoja. Anni Swanin elämä
22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä - Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu
23. Pieni kirja - Sully Prudhomme: Lyriska dikter
24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija - Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni
25. Kirjan nimessä on ilmansuunta - Salman Rushdie: Itä, länsi
26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin - Katri Merikallio: Tarja Halonen - Erään aktivistin tarina
27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva - Anneli Kanto: Rottien pyhimys
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen - Elvira Navarro: La ciudad feliz
29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa - Akram Ailisli: Kiviset unet
30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan - W. G. Sebald: Vieraalla maalla
31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää - Petra Rautiainen: Meren muisti
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja - Sarah Waters: Yövartio
33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan - Wangari Muta Maathai: Taipumaton
34. Kirjailijan nimessä on luontosana - Javier Sierra: El fuego invisible (sierra=vuoristo)
35. Kirjassa on oikeudenkäynti - Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi
36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää - Eka Kurniawan: Kauneus on kirous
37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle - Care Santos: Suklaan maku
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave - Władysław Reymont: Luvattu maa
39. Novellikokoelma - Tulikärpänen - Filippiiniläisiä novelleja
40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole - Theodor Mommsen: Römische Geschichte. Erstes Buch
41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista - Goscinny & Uderzo: Astérix chez les Belges
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä - Fred Vargas: Pystyyn, kuolleet!
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan - Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät (kohdat 6, 33 ja 49),
44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi - Yasunari Kawabata: Kioto
45. Palkittu esikoisteos - Reidar Palmgren: Jalat edellä
46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen - Emma Puikkonen: Musta peili
47. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun - Olli Jalonen: Merenpeitto
48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun - Riitta Jalonen: Todistaja Brigitin talossa
49. Kirja on julkaistu vuonna 2022 - Åsa Larsson: Isien pahat teot
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä - Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat

 

Care Santos: Suklaan maku

 

Tämänvuotinen Helmet-haasteeni on nyt valmis. Viimeiseksi jäi kohta 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. Siihen ei tullut osumaa ilman täsmähakua. Löysin katalaaniksi kirjoittavan Care Santosin romaanin Suklaan maku. Tosin suklaan ystävän mielestä vielä parempi nimi olisi ollut alkuperäisen nimen suora käännös Suklaan himo. Se olisi myös kuvannut kirjaa paremmin.

Suklaan maussa on kolme eri tarinaa. Niitä yhdistää suklaan lisäksi kaakaokannu, jonka omistajat vaihtuvat. Ajassa kuljetaan taaksepäin nykyajasta 1800-luvun kautta 1700-luvulle. Kirja on kuin ooppera. Sen kolmea lukua kutsutaan näytöksiksi. Niitä erottavat lyhyet välinäytökset, jotka selventävät kaakaokannun historiaa. Keskimmäisen näytöksen alaluvut on otsikoitu oopperoiden nimillä, ja sen tärkeä rakennus on Barcelonan ooppera Gran Teatre del Liceu. Näytöksen yksi dialogi mukailee Verdin oopperaa Trubaduuri. Kirjasta saisi varmasti irti enemmän, jos tuntisi oopperoita paremmin kuin minä tunnen.

Kirjoitustyyli muuttuu näytöksittäin. Ensimmäisessä näytöksessä on perinteinen kaikkitietävä kertoja. Toisessa vaihdetaan sinä-muotoon. Kertoja puhuttelee suoraan päähenkilöään, luokkanousun kokevaa Auroraa. En ole koskaan oikein pitänyt kyseisestä tyylistä, mutta tässä se on toteutettu hyvin. Näytöksessä on useita henkilöitä ja siinä tapahtuu paljon, eikä siinä keskitytä vain Auroraan. Kolmas näytös koostuu kirjemäisistä raporteista, joita 18-vuotias Victor Philibert Guillot kirjoittaa toimeksiantajalleen Ranskan prinsessa Adélaïdelle. Kolmannen näytöksen henkilöistä moni on historiallinen.

Kaikki näytökset pyörivät suklaan ja kaakaon sekä ihmissuhteiden ympärillä. Suklaan maussa on suklaakondiittoreja, suklaamestareita, suklaatehtailijoita, suklaakoneen keksijöitä, Ranskan prinsessojen hovihankkijoita.

Valitettavasti ensimmäisen näytöksen kolmiodraama oli ennalta-arvattava ja tylsä. Kaksi muuta oli selvästi parempia. Toinen näytös oli henkilöhahmoiltaan monipuolinen, ja sen epätodennäköinen rakkaustarina valloitti lukijan uhmatessaan seurapiirien ennakkoluuloja. Kolmannen näytöksen taistelu suklaakoneesta kääntyi koomiseksi päätä pahkaa rakastuvan nuoren kertojansa naiiviuden ja viattomuuden vuoksi.

Kokonaisuudessaan Suklaan maku oli viihdyttävää luettavaa, ja täytyy myöntää, että lukiessa tuli nautituksi useampikin suklaamakeinen ja kaakaokupillinen.

Care Santos: Suklaan maku
Suomentanut Anu Partanen
S & S 2016, 412 s.
Katalaaninkielinen alkuteos Desig de xocolata 2014

***********

Helmet-haaste: 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle.

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär

 

Minun oli luettava Neiti Steinin keittäjätär jo pelkästään siitä syystä, että päähenkilön nimi on Margit. Hänestä löytyi seuraava yhtäläisyys minun kanssani:

”Margit oli sitä ihmistyyppiä, joka puhui vähän, mutta luki paljon.”

Edellä oleva luonnehdinta on Alice B. Toklasin. Margit hakeutui 1930-luvulla Gertrude Steinin ja Alice B. Toklasin talouteen keittäjäksi. Alicesta Margit tuntui alkuun liian hyvin pukeutuneelta ja liian sivistyneeltä pysyäkseen työssään pitkään.

Margit ja hänen isosiskonsa Astrid palkattiin sisällissodan jälkeen Gröndahlin kartanoon Paraisilla. Parin vuoden kuluttua kartanossa tapahtuu tragedia. Siihen johtaneista tapahtumista kertoo puutarhuri Ulriikka, jolla on palveluskunnassa erityinen asema johtuen puutarhan tärkeydestä kartanon taloudelle. Ulriikka tarkastelee muita neutraalisti ikään kuin ulkopuolelta.

Kirjassa Margitin nuoruus Paraisilla ja myöhemmät vuodet Pariisissa kulkevat rinnakkain. Jälkimmäisistä kertoo Alice B. Toklas, ja oikeastaan hän kertoo enemmän itsestään kuin Margitista. Gertrude Steinista ja Alice B. Toklasista on olemassa paljon kirjallista materiaalia. Lukujen alussa on muutaman virkkeen lainauksia heiltä molemmilta ja joiltakuilta muiltakin, kuten Hemingwaylta.

Nämä kaksi erillistä maailmaa kytkeytyvät toisiinsa Margitin kautta. Paraisilla on kartano, jossa luokkaerot, rikkaus ja köyhyys korostuvat, eivätkä arki ja unelmat kohtaa. Pariisissa on kirjojen, sivistyksen ja taiteilijoiden täyttämä elämä, jossa siinäkin on ristiriitansa. Alice on Gertruden rakastettu, mutta hän on myös sihteeri, taloudenhoitaja ja kustannustoimittaja, melkein kuin palvelija.

”Kun me tapasimme, Gertruden tavoitteista tuli minun tavoitteitani, en edes muista mistä haaveilin ennen Gertrudea. Minä minussa on liudentunut kuin vesivärinappi, joka on unohtunut sateeseen. Mutta kun haikeus iskee, minä ravistelen itseäni, muistutan että minulla on ihana asunto Pariisissa, ihmeellisiä tauluja seinillä, satumainen kesähuvila ja mielenkiintoisia ystäviä. Kaiken sen Gertrude on minulle antanut, siitä hyvästä että minä annoin oman elämäni hänelle ja hänen palvelukseensa.”

Neiti Steinin keittäjätär on juuri sellainen kirja, jollaisista pidän. Siinä on historiaa, kulttuuria, kirjallisuusviitteitä, monenlaista tasa-arvoasiaa, tunteita, kuten sisarusrakkautta – ja juoni. Juonesta takakannessa paljastetaan oikeastaan liikaa. Onneksi luin takakannen tekstin vasta kirjan ja tämän jutun kirjoittamisen jälkeen. Kansi on kaunis. Se lienee saanut innoituksen Gertrude Steinilta.

”Rose is a rose is a rose is a rose.”

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär
Otava 2022, 208 s.

***********

Tiesin alun perin, että minulle Helmet-haasteen vaikein kohta tulee olemaan 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Laitan Neiti Steinin keittäjättären siihen kohtaan, ja ajattelen siis Gertrude Steinin ja Alice B. Toklasin elämää Pariisissa. Paraisten tapahtumissa en todellakaan haluaisi olla mukana.

Kirjallisuuden nobelisti 2022 on Annie Ernaux

Uusin kirjallisuuden nobelisti on ranskalainen Annie Ernaux. Nobel-komitean perustelun mukaan Ernaux saa palkinnon

“for the courage and clinical acuity with which she uncovers the roots, estrangements and collective restraints of personal memory”.

Toivoin palkinnon saajaksi naista, joka kirjoittaa jollakin muulla kielellä kuin englanniksi. Tämä toive toteutui. En ole vielä lukenut uuden nobelistin teoksia, mutta koska niitä on suomennettu, puute on helposti korjattavissa. Hyvä valinta!

Slavenka Drakulić: Aivan kuin minua ei olisi

 

Kroatialaisen Slavenka Drakulićin romaani Aivan kuin minua ei olisi sijoittuu Jugoslavian hajoamissotien aikaan. Päähenkilöstä käytetään vain nimeä S. S. on bosnialainen muslimi, nuori opettaja väliaikaisessa työssä syrjäisessä kylässä. Serbit vievät kaikki kyläläiset vankileirille. Osa miehistä tapetaan.

”Yhtenä ainoana päivänä meidät pelkistettiin pienimpään mahdolliseen mittaan, pelkkään olemassaoloon.”

Leirillä sotilaat raiskaavat S.:n ja muut nuoret naiset.

”Miten tuosta kaikesta oikein selviytyy hengissä? S. arvelee, että hengissä säilymisen vaisto on olemassaolon tärkein laki.”

Aivan kuin minua ei olisi on hyvin rankka kirja. Se kertoo elämästä vankileirillä, elämästä, jossa ei ole toivoa ja joka on täynnä julmuuksia. Kun sieltä pääsee pois naapurimaahan, joutuu pakolaisleirille. Siellä vain odotetaan. Odotetaan, että päästäisiin pois. Pakolaisesta tuntuu, että kukaan ei kuuntele häntä, että kuka tahansa jossakin toimistossa voi muuttaa hänen elämänsä. ”Aivan kuin häntä ei olisi.”

Kirjan lukeminen tuntui tällä hetkellä aivan kauhealta. Se kertoi tapahtumista kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin oltiin tyrmistyneitä: Tapahtuuko tällaista todella? Euroopassa soditaan? Ja nyt sama tapahtuu taas.

Slavenka Drakulić: Aivan kuin minua ei olisi
Suomentanut Seija Uuskoski
Otava 2000, 254 s.
Kroaatinkielinen alkuteos Kao da me nema 1999

***********

Maailmanvalloitus: Kroatia.

Pilar Eyre: Mi color favorito es verte

 

Mi color favorito es verte (Suosikkivärini on nähdä sinut; ei suomennettu) on kirjailijan mukaan tositarina. Kirjailijoiden tämäntyylisiin väitteisiin kannattaa tietysti suhtautua varauksella. Kirjan päähenkilö on kirjoittajan ikäinen kirjailija Pilar Eyre, ja siinä esiintyy sivuhenkilöinä joitakin tunnettuja espanjalaisia.

Mi color favorito es verte on rakkauskertomus. Pilar hullaantuu ravintolassa tapaamaansa Sèbastieniin. Pilar on 59-vuotias ja Sèbastien yli kymmenen vuotta häntä nuorempi. He viettävät yhdessä kolme ihanaa yötä, joiden jälkeen Sèbastien lähtee. Sanomansa mukaan hän on sotakirjeenvaihtaja, ja siksi hän joutuu matkustamaan Syyriaan. Ikuisen rakkauden vannomisesta huolimatta Sèbastien katoaa Pilarilta, joka yrittää epätoivoisesti löytää hänet.

Ajatus siitä, että rakkauskertomuksen nainen on melkein kuusikymppinen, on erittäin positiivinen. Mutta… Kirjaan valittu tyyli on yliampuvan hysteerinen. Pilar velloo omissa tunteissaan. Hän syöksyy onnen kukkuloilta epätoivon alhoon ja takaisin. En tiedä, oliko tämä kirjoitettu tosissaan vai tavoiteltiinko satiiria vai mitä, mutta koin lukemisen rasittavaksi. Ei ollut minun kirjani. Lopulta luin sen espanjan harjoituksena.

Valitsin kirjan luettavakseni siksi, että se oli ollut Planeta-palkinnon finalisti. Kyseisessä palkinnossa finalisteja on vain kaksi, joten vaikka kirja ei voittanut, saavutus on melkoinen. Ihmettelen valintaa finalistiksi.

Pilar Eyre: Mi color favorito es verte
Planeta 2014, 3. painos, 329 s.
Ensimmäinen painos myös 2014

Kuukauden nobelisti Tomas Tranströmer: 17 runoa

 

17 runoa on Tomas Tranströmerin ensimmäinen runokokoelma vuodelta 1954. Se on kokonaisuus, joka alkaa runolla Preludi ja päättyy Elegiaan ja Epilogiin.

Preludin ensimmäinen säe:

Herääminen on laskuvarjohyppy unesta.

Runossa esiintyy päivään heräävä matkamies. Elegiassa vaeltava matkaaja on turvesuosta löytynyt Bockstenin mies. Epilogin viimeinen säkeistö:

Niin kuin alus kulkee sumun läpi
sumun huomaamatta. Hiljaisuus.
Merkkinä on kulkuvalon heikko hohde.

Merellä kulkeva laiva on runojen vakiosymboli. Runon Laulu Väinämöinen ei tarvitse alleen laivaa, vaan ratsastaa merellä hevosen kavioiden kastumatta. Toisaalla runossa Säkeistö ja vastasäkeistö sanotaan:

Uloin kehä on myytin.

Runossa viitataan Conradin Pimeyden sydämeen. Muitakin viittauksia on. Thoreau ja Gogol ovat saaneet omat runot.

Runoissa on paljon musiikkisanastoa. Oma musiikin tuntemukseni on sen verran huonoa, että en osaa yhdistää musiikkitermejä runoihin, paitsi runon Ostinato toistuvissa säkeissä

Meri vyöryy pauhaavana ja korskuu
                                                        vaahtoa rannalle.

Sama ajatus esiintyy muuallakin.

Kirjoitan tähän yhden runon kokonaan. Pidin sen selkeydestä.

KIVET

Kivien, jotka heitimme, kuulen putoavan
lasinkirkkaina vuosien halki. Laaksossa
silmänräpäyksen hämmentyneet teot
lentävät kirkuen puun latvasta
toiseen, hiljenevät
ohuempaan ilmaan kuin nykyinen, liukuvat
pääskysten lailla
vuorenhuipulta toiselle
kunnes ovat saavuttaneet
olemisen rajan uloimmat ylängöt. Siellä
kaikki tekomme putoavat
lasinkirkkaina
ei muuta pohjaa päin
kuin itseämme.

Tammi on julkaissut Tranströmerin Kootut teokset. Ruotsinkielisestä Samlade dikter on blogannut Jokke.

Tomas Tranströmer: 17 runoa
Suomentanut Caj Westerberg
Kirjassa Kootut teokset, Tammen Keltainen kirjasto 2011
Ruotsinkielinen alkuteos 17 dikter 1954